torstai 6. syyskuuta 2018

Kun kuoret halkeavat ja ketsuppi loppuu

Puhelimeni suojakuoret täyttivät taannoin kaksi vuotta, onnea pilkkutautiselle! Ikä ei tullut tälläkään kertaa kuitenkaan yksin, voi raihnaista vanhusparkaa, joten uusien kuorien metsästys oli aloitettava ennen varsinaista jahtikautta. Kuukauden ajan minä vierailin erinäisissä alan kaupoissa vain pettyäkseni surkeaan ellei paikoitellen jopa täysin olemattomaan valikoimaan. Olen minä nettikaupoistakin kuullut, mutta se on sellaista nykyajan hömpötystä, ties mitä Kiinan tuliaisia. Kuten on tietysti tämäkin, jonka olin sitten pakotettu ostamaan eräästä Jyväskylässäkin toimivasta liikkeestä, kun muita vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.

Astuin kauppaan ja tein ostopäätökseni melko nopeasti, sillä hyllyssä roikkui yksi ainoa paketti puhelimeeni sopivaa mallia. Nappasin sen mukaani ja olin juuri askeltamassa kassatiskin luo, kun sen keskiosassa kohoavan pylvään takaa alkoi kurkkimaan miesmyyjä. Hymähdimme molemmat hyväntuulisesti hassunhauskalle sähellyssattumalle ja myyjän edestakas-liikehdinnälle.
- Että semmoinen sitten löytyi.
- Joo... (olin siinä vaiheessa äärimmäisen haluton ja energiaton kommentoimaan "löytymisen" liian vaivattomalta kuulostavaa sointia; tässä mitään löydetty kun kovan työn jälkeen kaivettiin väkisin esille)
- Se on hyvä. Kylläpä se niin on, että kun ketsuppi loppuu, niin sitten se loppuu.
(?!?!?!)
- Jjooo...?
- Se ois 17,99. Ja kortilla, näemmä niinkös, joo-o, sen voi syöttää nyt sisään, sinne niin, just, joo, hyvä, kiiiitos, kuitti on tuossa, noin, kiitoksia ja oikein mukavaa päivänjatkoa.
- Jeps, samoin.
- Kiiiitos kiitos, moimoi!

Voitte tietysti edellä esitetyn perusteella kyseenalaistaa seuraavan, että onhan minulla siinä myös ne vastahankitut suojakuoret sekä innokkaasti tarjottu kuitti, mutta minusta tuntui, että käteeni jäi kaupasta yksi ainoa asia, yksi kysymys: mikä hiton ketsuppi?!

Näin se sitten loppuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko Antti Tuisku? Jos olet, onneksi olkoon! Jos et, odotan kommenttiasi :-)