sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kylässä Sodan vuonna 2017

Koska viimeaikaisessa elämässäni ei ole tapahtunut mitään raportoinnin aiheeksi kelpaavaa, on aina varma veto siirtää utuinen katse menneisyyteen. Vuosi sitten Sodankylän elokuvajuhlat olivat loppusuoralla ja viimeiseksi katsomamme elokuva Armoton maakin jo varmaankin loppunut. Jotta ei aivan unohtuisi, on aika siis paketoida viime vuoden Sodiksen filmifestareiden anti. Kävimme liftausreissun periaattelliseksi huipennukseksi katsomassa yhteensä 12 leffaa, jotka luonnollisesti myös arvostelimme myöhemmin (mutta emme näin myöhään, tässä lopullisessa tuottamisprosessissa on kestänyt taas aivan hävyttömän pitkä aika...). Muutama arvostelu on tällä hetkellä hyvään piiloon talletettu, mutta ehkäpä löydän ne joskus ja lista on mahdollista täydentää. Vai kirjoitimmeko koskaan edes näitä kaikkia?

Tässä se silti on, vuoden 2017 Sodiksen kattauksemme (suluissa on mainittu nauttimisaika, josta lukijan ei tarvitse välittää tai ottaa mallia ellei erikseen halua).

Tom of Finland (ke 20.15)
- nahkainen, täyteläinen punaviini
- pirskahteleva
- nosteinen
- viipyilevä jälkimaku
- makuun ei tylsisty; varma valinta

Train to Busan (to 01.00)
- kirpeä mutta siirappisia vivahteita sisältävä valkoviini
- maku hyvin hallitseva
- suositellaan nautittavaksi puolenyön jälkeen

Hyvää yötä, majesteetti (12.30)
- toisinaan kupliva
- makea
- kaipaa alkuun pientä makustelua
- hienostunut, aistikas

Hymyilevä mies (pe 15.30)
- puolikuiva valkoviini
- omenainen, luumuinen
- intensiivinen maku
- myös hieman tamminen

Columbus (20.00)
- aika nähty; aleviini
- valju, loppujen lopuksi melko mauton
- mikään maku ei nouse esille

Salaisuuteni kukka (22.30)
- punaviini
- runsas mutta hajanainen maku
- hieman savuinen

Rauni Reposaarelainen (la 3.30)
- erikoinen sekoitus jopa ristiriitaisia lajikkeita
- kokeileva, uusi tulokas
- tanniininen

¡Ay, Carmela! (12.45)
- kupliva
- hivenen pisteliäs
- oikein nautittuna voimakas jälkimaku

Näiden lisäksi kulutimme tuotteet A man of integrity (18.30), Jos rakastat (23.00) (jonka katsomiselämyksessä ristiriitautuivat hämmennys suomalaisen perusluonteen eli hiljaisuuden ja jurouden hetkellisestä unohtamisesta sekä toisaalta varsin perisuomalainen rakkaus karaokea ja oikeat kappaleet sisältävää yhteislaulantaa kohtaan), Elisa ⎼ elämäni (su 14.45) sekä jo mainitun Armoton maa (19.30)-elokuvan. Paketti oli melko runsas ja monipuolinen, ja siitä jäi paljon pureskeltavaa ja pohdittavaa. Jälkikäteen viisastuneina voimme painottaa erityisesti maun ja nauttimisajankohdan suhdetta. Sekä oikean seuran tärkeyttä, tietenkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko Antti Tuisku? Jos olet, onneksi olkoon! Jos et, odotan kommenttiasi :-)