lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kesäkuu meni loppua kohden

Kesäkuun viimeinen. Uskomatonta.

Tämän kuukauden aikana luulin lukevani tusina kirjaa, viimeisteleväni vähintään tiu tekstiä, kirjoittavani jotain uuttakin, vaikkapa pari blogitekstiä valmiiksi, ettei sitten taas tarvitse hävetä kerran kuukaudessa -postaustahtia, käveleväni öisessä metsässä ja ihmetteleväni yökyöpelilintuja. Mutta ei se mennyt sitten ihan niin.

Näiden sijaan olen
- raivannut kahden vuoden ikäisen paperikasan, joka on valloittanut lipastoni päällistasoa koko vuoden ajan mitä tässä huoneessa olen asunut. Sitä ennen se komisti H-talon huoneeni ikkunalautaa. Nyt siitä on vain parhaat palat jäljellä.
- suorittanut muitakin taloudenhoidollisia asioita, jotka mystisesti lukuvuoden aikana ovat jääneet tekemättä. Olen lopullisesti ja pääasiassa laiskuuttani siirtynyt täysin kotikasvissyöjäksi ja vihdoin valmistanut soijarouheesta syömäkelpoista apetta. Käsittämätöntä kehitystä ja onnistumista.
- ollut mukana valmistamassa liian löysää ja lättänää leipää. Maku oli kyllä ihan mainio.
- nauttinut pannaria saksofonin säveliä kuunnellessa. Kortepohja <3
- vaihteeksi jodlannut ja syönyt mustikkapiirakkaa pörssiläisen kanssa.
- vaihtanut tilaukseni kahdesta kaakaosta yhteen pieneen jaffaan. Niin ne ihmiset jatkavat näennäisesti samaa rataa suurten elämänmullistusten jälkeen, vaikka oikeasti erkanevat toisistaan.
- mennyt vahingossa minulle paljastuneeseen Lounaispuiston iltakonserttiin, jossa yllättävän runsaslukuinen yleisö sai todistaa muun muassa Club for Fiven äärimmäisen ainutlaatuista työskentelyä. Miten voi ihmisistä lähteä niin uskomattomia ääniä! Rakastuin yhä palavammin.
- laulanut itsekin stemmoja pahis-Paulin kanssa, joka asuu vastakkaisessa talossa, päätti pitää eräänä iltana parvekekonsertin ja on edelleen tiedoton kauniista yhteislaulusessiostamme. Hyvältä kyllä kuulostimme.
- oppinut paljon pilvistä.
- oppinut, että Kesä todella pelkää lokkeja. Ja rakastaa laitureita.
- viihtynyt saunassa yli 60 asteessa yli tunnin. Kaikkea sitä tapahtuukin.
- viettänyt sangen onnistuneen juhannuksen. On hyvä muistaa, että tärkeintä ei ole sää vaan sä.
- yhdistänyt liian myöhään, että kahdessa eri keskustelussa puhuttiinkin samasta ihmisestä. Kuvaukset vain olivat niin kovin erilaiset.
- selvinnyt sekä Telian Villestä että Elisan Esasta. Luvassa on nousujohteinen lasku.
- hankkinut vihdoin joitakin elämistä helpottavia tarve-esineitä, kuten vaikkapa henkareita. Pyykkitelinettä odotellessa..
- ilmoittautunut seuraavaksikin vuodeksi. Että täälläpä sitä ollaan ja pysytään.
- lukenut kaksi kirjaa. KAKSI. Häpeällistä.
- toisaalta lukenut aurinkoisena päivänä puun runkoon nojaten kuin missäkin Jane Austenin romaanissa. Ja toisena hetkenä hitusen lahonnella laiturilla, joka keinuu ajoittain rauhoittavasti aaltojen tahtiin. Kai laatu määrän korvaa.
- pelannut samaisen laiturin nokassa Scrabblea, kunnes karhu keskeytti sanankeksimiskilvan.
- kirjoittanut jokusen uuden ja jokusen vanhan. Ei siis täyttä lahnailua.
- kuunnellut jonkin verran uutta ja vanhaa musiikkia, mutten todellakaan tarpeeksi. Pienimuotoisia ihmiskokeitakin tässä muuten on suunniteltu Tohtori Orffin kanssa (eiköhän niistä ole raporttia sitten jossain vaiheessa tulossa).
- saanut, täysin vahingossa mutta äärimmäisen onnellisesti ja puhtaasti iloiten, työpaikan musiikkijuhlilta. 
- pakannut jokusen hyllymetrillisen (ääni)kirjoja. Ja syönyt potentiaalisesti maailman top3-listaan lukeutuvaa pitsaa.
- visiteerannut Persikkaposken kanssa Tidningsöllä, jossa pariinkin otteeseen jälleen muistuteltiin, että aina kannattaa ensin luovuttaa.
- tervehtinyt hississä itsepäisesti ja varmasti ketuttavan energisesti jöröjä suomalaisia, jotka eivät katso silmiin, tervehdi tai luoja paratkoon hymyile. Kyllä on joku roti maailmassa säilyttävä!
- tutustunut grilli-illassa naapureihini. Miten tässä voi pitää etäisyytensä ja vain stalkata ihmisiä, kun tuntee puolet parvekkeilla pyörähtävistä asukeista!
- tutustunut uuteen perheenjäseneen, Köpiin, joka riemastuttaa olemassaolollaan ja nopealla kasvuvauhdillaan.
- saanut basilikani pysymään keskuudessamme. Hän koki jo pienoisen välikuoleman tikotiko-reissuni aikana, mutta aloin välittömän elvyttämisen ja juttelin sille syvällisiä vartin päivässä viikon ajan. Maustekasvi paljastui selviytyjäksi; hän nousi kuolleista ja osoittaa tällä hetkellä mitä virkeintä elämistä. Koemme vielä monet tomaatti-mozzarella-basilika-salaatit!
- nukkunut, paljon ja eristi kuin ennen, ja herännyt hitaisiin aamuihin, jotka ovat olleet jo oikeastaan iltapäiviä, mutta ei se aina ole niin tarkkaa.
- ollut iloinen, vähemmän pirteä (aamuisin) mutta silti energinen, riemastunut, naurava ja onnellinen. Ihan hyvä kombo, sanoisin.

Vaikkei mitään varsinaisia urotekoja ensimmäisenä kesäkuukautena nyt ole tullutkaan oikein tehtyä, on meno muuten ollut äärimmäisen rentoa ja rauhoittavaa. Tai ehkä palauttavaa olisi oikea sana. Jatkettakoon sitä myös heinäkuussa.
Paitsi että.
Siellä odottavat ainakin Ruisrock, Kaustinen ja Korsholma. Muutama sata liftauskilometriä. Sekä toivottavasti makoisa sää, energinen meininki sekä uudet, vuorotellen ääneen kerrottavat seikkailutilannetarinat Persikkaposken kanssa. Vaan kylläpä nekin mennevät aidosta lomailusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko Antti Tuisku? Jos olet, onneksi olkoon! Jos et, odotan kommenttiasi :-)