torstai 10. toukokuuta 2018

Hississä

Kävin äskettäin seuraavan dialogiksi nimitettävän alkuosan ensin kerrostaloni ala-aulassa ja sen jälkeen hississä, jota kumpikin tilanteen osanottaja hiukan nuutuneena odotti. Näin se meni:

(pujottelen tieni ulko-ovien välistä talon ala-aulaan. Aiemmin tapaamaton mies tutkiskelee muka-intensiivisesti limuautomaattia. Hissin nappia on painettu. Asetun paikalleni, hissin napista vasemmalle puolelle sopivaksi havaitun matkan päähän epäloogisesti narahtelevasta hissin ovesta. Mies lopettaa tutkailunsa ja asettuu vierelleni, omalle paikalleen, napin oikealle puolelle. Kuten kuuluukin.)

Minä (vaisusti, ettei tule liian hyökkäävää kuvaa): Mmoi.

Mies (vähän hämmentyneenä sanallisesta kontaktoinnistani): Mooi.

(Hissi saapuu vihdoinkin, napin vasemmalle puolelle. Avaan sen oven itselleni, askellan sisään ja painan nappia samalla pitäen ovea auki miehelle, joka jälkeeni pieneen kopperoon ahtautuu. Painumme molemmat omaa takakulmaamme vasten, molemmilla reppu hissin peiliin likistettynä.) 

Mies (seurassa epäkonventionaalisen raskaasti ja syvään ulos hengittäen): Jjooo-oh.

Minä (naurahdan / hymähdän alkuun väsymystä ja sympatiaa osoittaen ja jatkan sitten ikään kuin tietävällä ja samalla osanottavalla äänensävyllä): Niiinpä.

(hetken tauko)

Mies (sekunteja kestävä huokaus (siltä se tuntui), jonka jälkeen viimeisillä keuhkontäytteillä muodostettu): Niii.

(Hissi pysähtyy lonksahtaen, mies ojentautuu poistuakseen tilasta. Hän hamuaa jo oven pieltä ja on avaamassa sitä sormiaan eteenpäin työntämällä.)

Minä: Tsemppiä loppuiltaan.

Mies (juuri ennen ovesta puikahtamista, hivenen yllättyneenä, ehkä jopa kiitollisena mutta eittämättömän ja valitettavan raskaasti): Samoin.

(Miehen poistuttua ovesta se painuu hiljaa ja hiljaa naristen kiinni. Ennen hissin seuraavaa liikkeellelähtöä näen, että mies on jäänyt hetkeksi seisomaan (koti)oven(sa) eteen. Toivottavasti sillä oli edes avaimet mukana.)

Yllä kuvattu tapahtui kolmen kerrosvälin aikana. Dialogi oli, vaikkakin vähäsanaisin, varmasti rehellisin, jonka koko päivän aikana kävin. Yksi syy Kortepohjaan jäämisessä on kiusallisten hissitilanteiden todistaminen. Ehkä minä vielä joku päivä sellaiseen päädyn.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko Antti Tuisku? Jos olet, onneksi olkoon! Jos et, odotan kommenttiasi :-)