maanantai 26. helmikuuta 2018

Täysin tarpeeton turina

Kävin kaupassa normaaliin, sumuiseen tyyliini, ja kuvittelin kaiken olevan kuten aina ennenkin. Vasta kotiin päästyäni havaitsin järkyttävän mutta toisaalta äärimmäisen lohdullisen asian, joka lämmitti Selon sumentamaa mieltäni paljon merkittävämmin kuin aukinainen uunini.

Vakiopakastepizzani sisälsi eri täytteitä kuin luulin sen sisältävän. 

En ala tässä sen kummemmin mainostamaan kyseistä italiantuliaista, mutta mainittakoon nyt sen verran, että haastavasti havaittavat jämäpalapaprikat oli korvattu kirsikkatomaatin puolikkailla. Pakkauksen ulkoasu oli muutettu vastaamaan uudistunutta tuoteselostetta, mutta enpä minä sellaiseen kaupassa eineshimoissani huomiota kiinnittänyt. Muutos osoittautui kuitenkin tervetulleeksi, ja mutustan tyytyväisenä juustoista lisupohjapitsaani. Pitsaleikkuria en vieläkään hallussapidä, vaan en minä selvästikään sellaista niin usein tarvitsisikaan. 

Vaasan Golfin ja liian usean Modern Family -jakson jälkeen istun vastakorjaamassani nojatuolissa ja hengitän pari kertaa syvään. Joskus on ihan hyvä ottaa vähän iisimmin.