sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuukauden koostelähetys

Erittäin hyvää huhtikuun viimeistä vuorokautta!
Yle otsikoi taannoin, että kevät ei ole edennyt kuukauteen. Tyttönen muihin mukautuvana persoonana sopeutui kyseiseen asiantilaan (etenemättömyyteen) tuossa reilu kuukausi sitten ja vasta pikkuhiljaa heräilee kevätuniltaan. Alkakaamme siis kevään kanssa vihdoin yhdessä kulkea kesää kohti! 

Täysin unessa viimeisin kuukausi ei sentään ole kulunut, sillä paljon on taas sekoiltu. Ottakaamme Tähdelle satasella nopeudessa häviävä pikakelaus viime aikojen tapahtumista. (Seuraavan listamaisen selonteon kautta tarkastellaan  egoistisesti, tiedetään  lähinnä kirjoittajan henkilökohtaisesti todistamia tapahtumia eikä niinkään muun maailman menoa. Näinä päivinä ihmisillä muutenkin tuntuu olevan menoja paljon enemmän kuin tuloja, joten kukapa niistä selkoa saati edes hivenen järjellistä kirjoitusta aikaansaisi.. Omaan napaan tuijottelun väitetään muutenkin olevan yleistä sekä samalla ihan mukavaa puuhaa  itse allekirjoitan kyseisen mielipiteen vain, mikäli näköelimiini ei samalla piirry rippeitä hyvin epämääräiseltä kuulostavasta napanöyhtästä. Todettakoon siis vielä, että maksimoidakseni mahdollisuuteni puhtaaseen ja esteettisesti miellyttävään näkymään kirjoitan nyt täten suihkunraikkaana tätä täysin ylimitoittunutta sulkujen sisään sijoitettua epämääräisosiota, jonka loppuunsaattaminen tällaisen tekstimäärän jälkeen olisi helpotus sekä lukijalle että kirjoittajalle itselleen. Tehkäämme siis niin.)

Seuraavaa on tapahtunut:
1. Hullujen Päivät osa 3
Eittämättä merkityksellisin ja vivahteikkain hommelijuttuhöttö, jota tässä viime aikoina on tullut todistettua. Jälleen kerran keltainen paita ylläni hymy huulilla kyselin päivästä toiseen, saako kuitin laittaa pussiin. Uuden mausteensa ennestään jo hyvin tuliselta maistuneeseen soppaan toivat venäläismummot. (Tässä kohtaa Tyttönen ottaa jälleen aikalisän ja vakuuttaa olevansa kaikkien kaveri, erityisesti venäläisten ja mummojen, koska oikeasti on. Mutta koska todellisista tapahtumista tässä raportoidaan, tuntuisi keinotekoiselta kirjoittaa asioista, joita ei tapahtunut, tai muutella tapahtuneita. Täten pahoittakoon mielensä tai kielensä ken lystää, minä lähden Tampereelle (viimeinen lause suora lainaus ja valitettavan epätosi tässä yhteydessä).) Niin tosiaan kävi, että jokaisena päivänä kohdalleni sattui vähintään yksi venäläistaustainen iäkkäämpi naishenkilö, jonka kapitalistisiin suurkulutusaiheisiin kysymyksiin en valitettavasti osannut juuri sillä hetkellä antaa tarkkaa vastausta. Pieni kävelylenkki kassan lähelle ei tullut kuuloonkaan, sillä sieltä kulloiseenkin kysymykseen olisi todennäköisesti saattanut löytyä oikeahko vastaus. Hupsun avustajan sanaan ei muutenkaan tietenkään kannata luottaa, minähän olin vain töissä siellä. Parasta oli siis vängätä vastaan, ja mieluiten vielä minulle vieraalla kielellä mahdollisesti tulkin (tyttären) kautta käännettynä.
Vaan olihan siellä mukavaakin porukkaa. Eräskin nuori nainen tuli kassalleni joka päivä toivottaen maksutapahtumansa jälkeen joka ikinen kerta "mukavaa päivänjatkoa ja voimia kaikille". Luulen, että hänellä oli ensikäden tietoa hullareilla työskentelystä.
Joka tapauksessa kilsoja kertyi jälleen tennareihin toista tusinaa päivässä ja mieleenpainuvia ihmishahmoja tuli bongailtua (heidän tarkempi kuvailunsa jääköön yksityisyyden varmistamiseksi tekemättä). Tapaamme kenties puolen vuoden kuluttua uudelleen!

2. No ei me sittenkään -viesti
En ole katkera, älkää tulkitko seuraavaa siten. Paitsi että vähän olen.
Meillä oli jo diili, luvattu työpaikka, kunnes sautpoksiin lävähti sellasta viestiä, että "Joo, vaikka me vähän niinku puhuttiin tää juttu jo kuntoon, niin nyt se on sitten ikään kuin out of order  jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eli joo, ei me halutakaan sua. Me ei itse asiassa haluta ketään. Oikein mukavaa kevään jatkoa!" (huomautettakoon, että kyseessä ei ole täysin tarkka sanamuoto)
Jaahas jaahas, että sellasta sitten.
Tämän seurauksena Tyttösen kalenteri näyttää tyhjää 3.5. alkaen. Sinä maan mahtava työnantaja, joka tarvitset maan mainion työntekijän, soita, tekstaa, pistä mulle viestii!

3. Kakssataa kasaria
Enkä nyt puhu paistinpannuista.
Läpikävin Kaasukoiven kanssa pääsiäisloman aikana soittolistan, joka käsitti Billboardin top200 80-luvun hittiä. Kaasukoiven biisien tunnistusprosentti ei kohonnut uhotulle tasolle, mutta oli silti hämmästyttävän hyvä. Phil Collinsin kappaleita listalta löytyi useampia. Ne kaikki tosin kuulostavat samalle. Hieno mies syntikoineen!

4. Kuntavaalit
Tähän teemaan liittyen oli tulossa oma postauksensa, mutta aikaansaamattomuus. Täten Tyttönen päättää edelleen pysyä sitoutumattomana ja kaikkia kohtaan tasaveroisen nuivana. Ja vaikka Ville Niinistö kuinka väittääkin, kuntatasolla ei kuitenkaan ehkä ihan koko maata johdeta. Jyväskylässä ekoaatteet kuitenkin löivät läpi, ja tuli niin sanottu viherjytky (kyseinen sana on väärin erittäin monella eri tasolla). Saa nähdä, kuinka nopeasti vapun jälkeen kupla puhkeaa.

5. Liikaa Liigaa
Liigan pronssipelikin ehti ratketa ennen kuin tämä kirjoitus näki päivänvalon. Joten ei siitä sen enempää. Hallissa oli hyvä fiilis aina siihen ensimmäisen jatkoerän alkamiseen asti. Vieressäni istui isä poikineen (yksine poikineen, tarkennettakoon), joka jo nuorena pilattu kakara huusi sirkkelin tavoin verkkojen "mentyä tötterölle" (liian myöhä, jotta jaksaisin kommentoida tuota). Voin sanoa suoraan, että hatutti kuin Hullu Hatuntekijä.
Onneksi Iisa pelasti tilanteen keikallaan illemmalla. Ja Tryffelisti, joka toimi henkilökohtaisena pankkiautomaattinani. Lähilainaominaisuus <3

6. Muut esille nousevat asiat
Tämän viikon aikana olen muun muassa räpännyt Antti Tuiskua Euroviisuissa (tosin jokseenkin puutteellisin lyriikoin), istunut asukasyhdistyksen hallituksen kokousta paikallisessa, käynyt ensimmäistä kertaa katsomassa speksiä, ommellut haalarimerkkejä nostalgisoiden, etsinyt vaikka mitä eläimiä Fennicumin lähimaastosta (leijonat, karhut, muumit..) ja selittänyt aliaksessa onnistuneesti: "no tää on, joo, muistatteko kun puhuttiin niistä keinosiementäjistä, niin, niin tää on nyt vähän niinku niihin liittyvä. Tai että ne tekee tän. Tai ei ne, mut ne kai valvoo tätä. Ehkä. No, okei, jos mä teen jotain kivaa sulle, niin sä sanot? Nää perus: olkaa hyvä, anteeksi..? Just, kyllä, [kiitos], mut sit vaihat sen ekan kirjaimen. Mikä oli Knight Rider, ritari..? Joo, hyvä! No sit seuraava."
Lisäksi vielä kerrottakoon, että unirytmini olen tässä möhlinyt pahanöisesti, mutta se ei varsinaisesti ole mikään uutinen, tapahtuma saatikka hauska kommellus, vaan lähinnä itsekurittomuudesta ja valmiudesta boheemiin elämään nenivä seikka, joka minimoi mahdollisuuteni nähdä
a) auringon
b) terveen väriset ja rypyttömät silmänaluset.
Että kyllä tässä on taas painettu!

Nauttikaa huhtikuun viimeisestä ja samalla viimeisten kuukausien varmaankin lumisimmasta päivästä, illasta, yöstä ja kaikesta näiden välillä!
Näillä näkymin palaamme asiaan jälleen kesäkuussa.. (no ei vaan, yritän ottaa itseäni vähintään kaulasta kiinni ja alkaa jälleen kirjoittamaan säännöllisesti  juttuahan riittää :D)

Kireitä simoja!