tiistai 21. helmikuuta 2017

Hyvän päivän iltaa!

Tyttönen toivottaa oikein hyvää äidinkielen päivää (tai iltaa pikemminkin tässä vaiheessa päivää elikkä vuorokautta) !!

Tätä kansainvälistä päivää on vietetty UNESCOn päätöksestä vuodesta 1999 lähtien. Päivällä saattaa olla vuosittain eri teema, ja tällä kertaa se on monikielisen opetuksen merkitys. Kyllä on pullakahvien aika ja paikka sanon minä  sekä varmasti myös Nostalgian Salsa.

Järkyttävää tässä tämän päivän erityislaatuisuudessa on se, että Yle, tukeni ja turvani näinä vaaran vuosina, ei ole uutisoinut mitään aiheeseen viittaavaakaan tänään. Ei siis niin mitään! Juttuarkistosta löytyy lyhyt uutinen "Torstaina vietetään äidinkielen päivää", joka on alkujaan vuodelta 2002. Toinen, vielä kitukasvatetumpi ja aika laimeasti otsikoitu "Kansainvälinen äidinkielen päivä" ajoittuu vuodelle 2006.
Hämmästyn, järkytyn ja mielipahoitun. Kyllä ei Ylekään enää ole niin kuin ennen.

Lähteenäni joudun täten käyttämään Iltalehteä (jo toista kertaa vuoden sisään, kuvitelkaatten!), joka sommitteli jutulle varsinaisen klikkiotsikon "Tänään vietetään kansainvälistä äidinkielen päivää". Aiheellinen alaotsikko olisi ollut "kaikkialla muualla paitsi Suomessa", sillä kuka täällä oikeasti, Iltalehteä lainaten, "viettää" kyseistä päivää? Kyllä korkeintaan ojaan viettää tämä tämän päivän hurvittelu...

Vakavasta, mutta iloittavasta asiastahan on kuitenkin kyse! Kielten monimuotoisuus, sekä yhden kielen sisällä että koko maailmassa, on pelkästään hyvä asia. Tarvitsemme tällaisen äidinkielen päivän, joka erityislaatuisesti muistuttaa tämän diversiteetin kunnioittamisesta  mikäli kukaan sitä muistaa muistaa.

Mainittakoon vielä, että vuosi sitten Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan kyseisen aiheen uutisen yhteydessä sitaattitestin, jossa valistunut lukija saattoi arvuutella, kuka taiteilija on mitäkin suustaan laukonut. (Tiedä sitten, miten tämä liittyy äidinkielen päivään, mutta hyvästä yrityksestä pisteet.)
Tulokseksi sain (erittäin hyvin arvauksin) 8/15: "Olet melkein Coelho!"
Vai että sellainen diagnoosi!
Harmaantunut, vanhahko mies, joka kirjoittaa kirjoittamisesta ja luo niin syväluotaavia aforismilauseita, ettei tavallinen, "normaali" lukija näe niissä niihin epäilemättä sisältyviä maailmanparannusaatoksia.
Hämmästyn, järkytyn ja mielipahoitun. Kyllä ei HS:kään enää ole niin kuin ennen.

Mutta mikä, kuka olisi?
Äidinkieleni  se on ja pysyy!


tiistai 14. helmikuuta 2017

Oikein hyvä päivä

Tarkoituksenani oli, pienen hiljaiselon jälkeen, tehdä näyttävä paluu kirjoittamalla syvästä rakkaudesta kertovista sydämistä ja vaaleanpunaisuudesta.
Kuvailla, millainen on mainio ystävä, ystävyys.
Riimitellä runo kiitollisena kavereistani.

Vaan mitä tein?

Vietin jälleen yhden varsin toiminnanpuutteisen (myönnetään se nyt suoraan) mutta sitäkin miellyttävämmän illan muutaman aivan sanoinkuvaamattoman joviaalin tyypin kanssa. Saanen kertoa siitä tiivistetyn juoniselostuksen:
Kävelyä, jota säestivät erinäiset ihmisten, ihmisten tekemien asioiden ja eläinten äänet. Suunnaton päätöksenteon vaikeus kaupassa. Ystävän hengissäsäilymisen ihmettelyä. Pitsataikinan teko, ihmettelevät (epäuskoiset) ilmeet, sieraimia hivelevä italialaisherkun tuoksu ja makuhermoja hemmotteleva maku. Uusiutunut valinnanvaikeus, jonka seurauksena jakso jaksolta kehittyvä ei-poliisisarja-poliisisarja. Sekä elämän, valon, unenpuutteen, seuran että mahdollisesti veriarvojen aiheuttamaa väsymystä, joka konkretisoitui kollektiivisena mitääntekemättömyytenä. Mysteeritapaus vaalea suklaa, joka kyllä oli ihan mukiinmenevää (kirjaimellisesti minun kohdallani, vieläpä Mymmelin sisään). Nostalgisointia ja muistilokeroiden kaivelua vanhojen lastenohjelmien mieleenpalauttamiseksi. Lämminhenkinen keittiö (vaikka muuten olikin yllättävän vilpoisan oloista), tunnelma (vaikka viinit jäivätkin kauppaan) ja kolmikko. Ihan vaan chillailua.

Ja tätä, parahin immeiset, on ystävyys.
Toivottavasti jaksatte minua jatkossakin!