tiistai 17. tammikuuta 2017

Suomen Urheilugaala – liveseurantaa

Tervetuloa seuraamaan suoraa lähetystä Suomen Urheilugaalan ruodintastudiosta! Kymmenes gaalavuosi on juhlavuosi, nauttikaa!

Mennäänpä tässä tekstissä suoraan asiaan. Juusela juontaa, vielä hetken, Ylen lähetystä ihan oikeutetustikin. Saa nähdä, kuka tämän illan edetessä nuolee tolppaa.
Ensimmäinen itse tilaisuudessa jaettava pysti menee vuoden valmentajalle. Kolme ehdokasta, mutta eikös tämä nyt ole jo päivänselvää, kuka palkinnon saa.
- Jukka Jalonen!
No niinpä tietysti, kuinka yllättävää. Onnittelut kuitenkin koko hienolle joukkuelle, mitä nuoret edellä sitä vanhemmat- eikun eipä tämä nyt mennytkään tänä(kään) vuonna niin...

Jaahas, tämä mikään Urheilugaala olekaan, vaan the Patrik Laine show.
Vuoden läpimurto.
Vuoden nuori urheilija.
Eikä hän kyllä minun korvaani kuulosta erityisen kiitolliselta saamastaan arvostuksesta. Tai sitten videon taustalla havissut palmu ja kaikenkaikkinen lämpö ja hapsuparta häiritsivät havainnointikykyäni. Poissaolevana palkinnot noutavat hänen sijastaan kaveri Haka (hieno kommentti, yleiskuuluttaja!) sekä isä Laine, jonka omaa henkilökohtaista "suoritusta" pidetään julkisen kehun arvoisena.

Vuoden urheiluseura: Maaselän Latu.
Mahtavaa! Jos ei jääkiekko, niin sitten hiihto. Tai keihäs, mutta sen aika tullee taas varmaan illemmalla...
Juha Mieto asianmukaisesti kuvissa, aina plussaa!!
Kuulenko nyt ihan oikein?!?! Vuoden urheiluseura saa pystin lisäksi Alkon stipendin?! Nyt ollaan taas oikein urheilun ytimessä! Mutta ymmärrän täysin, että kyllähän se pienen tuiterin vaatii, että sinne ladulle viitsii lähteä lykkimään. Mahtoiko kukaan todella tutkia sitä Iivo Niskasen kuuluisan energiajuomatölkin sisältöä..?

Diandrakin on vaihteeksi saatu mukaan johonkin Ylen prokkikseen. Mahtavaääninen artisti, en valita. Ja tanssijatkin mukana!
No nyt niitä tulvii joka nurkasta, tämä meni aivan vallattomaksi. Taitavaa työskentelyä, mutta tähänkö verorahamme vaihteeksi käytetään..?

Osaatteko muuten sanoa, mitä pahaa Niki Juusela on tälle yleiskuuluttajalle (Unolle?) oikein tehnyt?! Hirveää pottuilua jatkuvasti.. Vai onko tämä nyt sitten sitä mainiota käsikirjoitettua suomalaista teeveeviihdettä.

Elämänura-palkinto myönnetään... Siiri Rantanen ja Lydia Wideman-Lehtonen! Standing O, aivan ansaitusti.
Ja HP:kin kuvissa, vähän vihjailevasti näin elämänuran yhteydessä. Hänhän jätti meidät eläköitymisensä vuoksi tässä hiljattain. Ahh, mitä kultaisia muistoja ja eläviä lausahduksia hänkin on perheemme urheiluseurantoihin jättänyt!

Sitten, Suomen Urheilun Hall of Fame jatkaa kasvuaan:
Tomi Poikolainen, Tanja Poutiainen-Rinne sekä Veikko Kankkonen samassa rivissä.

Voi Kalle, sinä hupsu!
Ja Myllyrinne  suomalaisen komiikan ykkönen. Ja kylläpä hän kakkosellakin viihtyy  ainakin Ylen Villi kortti -urheilupaneelikeskusteluohjelmassa. Mistä syystä hän varmasti tässäkin lähetyksessä häärää, yhdessä mm. Pilvi Hämäläisen kanssa.

Aki Hintsa Performance - "Hyvinvointi ja hyvä elämä kuuluu kaikille!"

Häkäpönttöautoilija  siinäpä oikein arvokas titteli pätevälle pääministerillemme.
Urheilun lähettilääksi julistetaan Kimi Räikkönen, tunnettu suomalainen hauskuuttaja ja höpöttelijä. Mitenköhän mahtaa lähettilöidessään kommunikoida? Tosin Ferrarin tyylikkäästä edustamisesta ropisee pisteitä reippaasti.
Pete Parkkosen viuhahdus haastattelun taka-alalla -> kuka mahtaa esiintyä seuraavaksi?
En kyllä aivan ymmärrä, miten säätiedotus liittyy tällaiseen gaalailtamaan, jossa liikuntaeliitti on satavarmasti suojassa pohjoisen sääolosuhteilta.

Jalkapallovuosi oli kyllä kieltämättä hieno monin eri tavoin. Loppuvuoden Copa Americaan liittyvä traaginen koneturma tietenkin latistaa hivenen tunnelmaa, mutta toisaalta (ja tämä on varsin karu argumentti, olen pahoillani) se antaa tilaa muille, uusille tulokkaille.

No nyt on jo sellainen kaksikko jakamassa sykähdyttävintä urheiluhetkeä, että huhhuh. Suo-Sanni Grahn-Laasosen (joka silminnähden häiriintyy yleiskuuluttajan nimihassuttelusta) rinnalla päätä pidempi, hiussnuijjarinsa takaa yleisöön koittaa ottaa katsekontaktia pop-laulaja/vientituote Isac Elliot. Kyllä sykähdyttää!
Vai niin, sykähdyttävin urheiluhetki menee Suomen junnukiekolle. Kyllä ei voi olla pelkkää jääkiekkoa tämä maa!!!!!
Ja sinne nousee vieläpä koko joukkue lavalle, tällä kertaa nimenomaan taustavaikuttajia yms. Eräs palkinnon vastaanottajista:
- Kyllä Suomen kansa tietää. -- Ja Kummola.
Joo, mutta kyllä täällä muutakin tapahtuu, muussakin menestytään (no nyt oli kyllä toisaalta melko hatara heitto, mutta näitähän sattuu..). Jos Tähti ei tämän jälkeen saa vuoden urheilijan palkintoa, niin en kyllä ala.

Törmänen mainittu! #kohtikannua

Joo-o, eiköhän tuon alustuksen jälkeen ole jokseenkin selvää, kuka Suomen urheilujoukkueen palkinnon vie.
Jääkiekko.
Jalonen sentään yrittää jakaa vähän kunniaa muillekin ja kiittää nimenomaan pelaajiaan, "poikia", palkinnosta. Mutta hyvillään hän on, tietenkin.

Sitten, vuoden urheilijan kimppuun. Tätähän tässä nyt on odotettu viimeisen kuukauden ajan. Kädet hikoavat, joko??
Ja kyllä, kiitos, Tähti rullaa Finlandian soidessa melkoisen juhlavasti gaalalavalle (ylämäkeen, mutta näen tämän varsin vertauskuvallisena tapahtumana). "Sinun päiväs koittaa!" Kyllä näin on, viimeinkin!
Sitä paitsi, olettehan nähneet sen tuuletuksen Tähden kelattua maaliin? Kyllä jos ei semmoisella ilmeellä arvostusta osakseen saa niin ei sitten millään.
Ei sillä, en todellakaan väitä, että yksi pysti muuttaa maailmaa heti pysyvästi ja tasa-arvoistaa koko urheilusysteemin laakista. Mutta kyllä se kielinee osaltaan jonkinlaisesta asenneilmastonmuutoksesta ja, sanottakoon suoraan, oikeudesta. Siispä,
valtavasti onnitteluja Suomen ykkös-Tähdelle täältä Tyttösen livestudiostakin!!!
Ja tietty tsempit muillekin urheilijoille, jotka Suomea vievät maailmankartalle!

Ja jotta urheilugaala saa arvoisensa (?!) päätöksen, Juha Tapio nousee lavalle laulaen "tänään on tullut sun päiväsi/ nyt on sinun vuorosi loistaa" varastaen samalla ainakin tv-kuvaajien huomion itselleen juuri palkitusta kelaajasta. Ja saadaanhan Monroekin vielä jostain lavalle pomppimaan saksofoninsa kanssa. Kyllä nyt saa Suomen sadas urheiluvuosi arvoisensa urheilupirskeet!

Mainittakoon vielä gaalan ulkopuolelta, että mainio Enni Rukajärvi sai täysin oikeutetusti esikuva-palkinnon. Näihin kuviin, tunnelmiin ja kirjoituksiin on hyvä päättää tämä päivä. Tyttönen lopettaa tilanteen liveseurannan.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuosikertomus

”Ja niin vain meni sekin vuosi...”
Eilen olisi ollut syytä korppujauhottaa kakkuvuoka ja pursottaa kermavaahtoa oikein sielun kyllyydestä (muutaman muun toimintaa tukevan aktiviteetin lisäksi). Tyttösen kirjoituksia täytti nimittäin yhden kokonaisen vuoden! Onnittelutoivotuksia otetaan yhä vastaan.

Olen vierestä seurannut, kuinka kanssaeläjäni ovat viime päivinä kirjoitelleet erimallisia vuosikirjeitä ikään kuin summatakseen menneen vuoden tapahtumat. Kannatan toimintaa sen sisältämän kirjallisen itseilmaisun takia, mutta toisaalta kuulostaa jokseenkin haastavalta ja keinotekoiseltakin mahduttaa edelliset 366 päivää yhteen lyhyeen facebook-päivitykseen. Taisinpa puhua itseni melkoiseen pussukkaan (sillä vaikeuksiahan tässä ylitetään!): haaste vastaanotettu!

Tyttösen kirjoitusten tyyliin kuuluisi ehdottomasti jonkinlainen uutiskollaasi, jossa tarkkanäköisesti ja pikkuisen kenties piikitellen ruotisin menneen vuoden tapahtumia. Mutta minkälainen kirjoitus siitä oikein tulisi!
Nämä syntyivät, nuo kuolivat. Otan osaa molempien ryhmien tuskaan.
Tämä tappoi täällä ihmisiä tämän verran, tuo haavoitti (VETO!).
Hallitus teki nämä käsittämättömän loppuun asti harkitut aloitteet.
Hallitus perui nämä käsittämättömän loppuun asti harkitut aloitteensa. Ja muutaman muun mukavan valmistelemansa jutskan. Ja nämä toteutetut asiat menivät muuten vaan keturalleen. Että kulunut vuosi voidaan todeta teidän osaltanne ihan nappiin menneeksi, jälleen kerran.
Länsimetro – vihdoin löydettiin reitti, jolla jopa VR olisi nopeampi.
Nyhtökaura, tissimissi, piikit, Pokemon mene (suom. Tyttönen), Nobel-voittaja, Suomi-kiekko (nousu ja tuho), positiivisesti yllättävä doping astman ja rohtuneiden huulien kera. Miekkailija ja tenniksen pelaaja, ilmastonmuutos, mielipideilmastonmuutos, puhkeavat kuplat (, vialliset autot), (pelastus)rengaskusetukset, pelastuskusetukset, sukupuutot, lisääntyneet merenkulkukuolemat, vaaralliseksi muuttunut lentäminen. Hakkerit, kaatuilu (lukuisassa eri viittauksessa), ylösnouseminen, unelmien tavoittaminen ja x-tekijä.
Saunominen ehkäisee muistiongelmia.

Sellainen kirjoitus siitä varmaan tulisi. Vaikka pitäytyisi pelkissä Suomen tapahtumissa, kaikkea tai puoltakaan ei voi millään käsitellä. Ja aina unohtuu jotain.
Siispä, edelliseen virkkeeseen vedoten, seuraa kooste minun menneestä vuodestani (mikä mahdolliset lukijakunnan kasvattamispyrkimykset huomioon ottaen ei välttämättä ole ollenkaan niin herkullinen ja lukijoita auliisti palveleva näkökulmaratkaisu kuin maan uutisista kertominen. Sillä vaikka kuinka yritän katsoa minulle valmistettujen lasien takaa, on pakko myöntää, ettei elämäni tai sen erinäiset kohtaukset vedä vertoja alati liikkeessä olevalle maapallolle. Mutta, ainakin tällä hetkellä, tämä on maan tapa..).

Vuosi ja kolme päivää sitten sain vihdoin toteutettua maan ikään suhteutettuna hyvin lyhytaikaisen haaveeni ja tein blogin (ylläriylläri, nyt kun sitä luet). Nimen keksimisessä tai oikeammin päättämisessä meni kieltämättä tovi. Lopulta turvauduin erääseen äitini neuvoon, joka kuuluu kutakuinkin niin että ”Ultra Bran avulla kyllä pärjää”. Ja se on taivahan tosi.
Ensimmäisen kirjoituksen onnistuin kyhäämään kuitenkin vasta (jo) kahdeksantena päivänä, joten pidän sitä varsinaisena synttäridagenina. Sillä mitäpä on blogi ilman kirjoituksia..?
Blogi on siis varmaankin suurin viime vuonna tapahtunut konkreettinen asia, joka edelleen seuraa mukanani. Yleensäkin käsite kirjoittaminen summaa edellisen vuoteni melko mallikkaasti.
Kesäkuussa sain nimittäin tähänastisen työurani eksoottisimman pestin, jonka työnkuvana oli kirjoittaa eräälle kulttuurineuvokselle hänen luonnostensa pohjalta kokonainen (ja tarkoitan tällä lähinnä eheää) näytelmä. Kyllähän se valmistui ajan kuluessa, mutta lopputuloksen onnistuneellisuudesta en ole niinkään varma. Minkäänlaista palautetta ei ole vielä kuulunut. En tiedä pitääkö sitä hyvänä vai huonona asiana.
Ja niin, onhan sitä tullut taas vapaa-aikariimeiltyäkin jonkin verran. Toisinaan jopa ihan julkisesti! Lurittelin uusista muikeista luokkalaisistani fuksirunon ainejärjestömme lehteen (mitä mainioinpia miekkosia ja maikkosia!). Marraskuun viimeisenä päivänä, oikein ajoissa vaihteeksi, kyhäilin erään uuden luokkalaiseni, kutsuttakoon häntä erinäisten sattumien seurauksena Tryffelistiksi, kanssa riimijoulukalenterin, jonka kiinnittelin rappuni alaoveen. Kyseisen ajankontrollointipaperin näki ehkä viisi henkilöä, mutta sen tekeminen oli tässä kenties pääosassa. Samalla tavalla voinemme todeta tästä, jo yllättävänkin paljosti tänään käsitellystä blogista.

Olen kiitollinen kaikista niistä työpaikoista, jotka olen vuoden aikana saanut. Helmi-huhtikuussa tutustuin läheisessä ala- ja yläkouluyhdistelemänä toimivassa sivistyslaitoksessa sekä opettajan työhön että erityisesti (ja odottamattomasti) siihen kehitykseen, jonka nuori ihmisyksilö noina vuosina läpikäy – todeten kyseisen kehityskaaren painottuvan ei niinkään henkiseen vaan lähinnä fyysiseen muutokseen, joka sekin oli usein hivenen jälkijättöistä. Nuo muutamat viikot olivat kuitenkin hyvin toiminnantäyteisiä ja erityisesti osoittivat sen, että kyllä minustakin voi isona tulla opettaja. Jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ilmaannu. Siis yhtään mitään. Olen hyvin avoin ehdotuksille :D
Toukokuu kului rattoisasti veroilmoitusten lomassa. Erityisen miellyttävää oli tavata vanhoja tuttuja viime vuodelta. Postimerkit ja pomon koira jäivät elävästi mieleen (ja kyllä se pomokin hengitti, vaikkakin niskaan lähinnä). Viimeinen lause sulkujen sisällä ei ole totta!!! Se oli vain pakko laittaa suomen kielen hienouden vuoksi, hämmentää vähän. Kyseessä on oikeasti varmasti paras työpaikka, jossa olen saanut olla. Tänä vuonna uudestaan, eikös juu!
Tämän lisäksi asiakaspalvelin Hulluilla Päivillä jälleen keväällä ja kuluttelin kesätyöpäiväni kirjastolla kontaktimuovipäällystellen. Kunnes tapahtui vuoden ratkaiseva tapahtuma-asia nro 3: Jyväskylä.

Ja tätä tapahtumaketjua en kyllä mitenkään kokonaisesti ja ymmärrettävästi pysty kirjoittamaan auki. Siispä:
pohtimista, haihattelua, no eeeei ehkä kuitenkaan -ajattelua, no kokeillaan -päättäväisyyttä, vaikeastitäytettävä kaavake netissä, (työn tekoa ja muuta elämää tässä välissä), valintakokeet ja asiallisen kirjoittamisen vaikeus, (työn tekoa ja vilkkaampaa muuta elämää tässä välissä), tulokset, sitä seurannut riemu-hämmennys-riemu-tunnekimara, Anttila, autotetris, kokoontuminen urheilukentällä, the tyypit, muutto, elämä, vau. Plus muutamat naurut. 
Että näin, siinäpä tästä tärkeimmät. Valtavan etuoikeutetulta tuntuu.

Kesä on tietysti tärkeä (jollei jopa tärkein) tapahtuma jokaisen suomalaisen vuodessa, sillä siitä saa nauttia niin harvoin. Tänä vuonna kesä oli säällisesti lievästi epätyydyttävä, mutta muuten ihan passeli. Tiksifestarit ja Tuska olivat täynnä mielenkiintoisia tyyppejä. Kolmannet ysärifestarit missasin aikataulullisten haasteiden takia, ehkäpä jälleen tänä vuonna siis.. En ole oikein festarikävijä, vaan enemmänkin talkoolainen. Niin menosta voi saada melkeinpä enemmän irti (varsinkin aamuyöstä), uskokaa pois!

Vuosi on ollut kaiken kaikkiaan mitä merkillisin, varmaankin paras minkä olen saanut kokea. Vastaan on tullut monia uusia tyyppejä, joista onneksi useat tulevat vastaisuudessakin vastaan. Mainittakoon uusista tuttavuuksista tärkeimmät (mieleenpainuneimmat):
maailman varmasti positiivisin ihminen kahdeksalta maanantaiaamuna ja mainio opetutor Henna, (uskomatonta kyllä, mutta) työkkäriyhteyshenkilöni, pyöräilevä viheltelijäpapparainen, "ihanaa että tulit tänään töihin" -hullarilainen, harjausautokuski, sähköiskuja antava narskuva Matti ja koira, herra kulttuurineuvos apulaisineen, kirjastokollega & pokemon GO, kuorolaiset ja itävaltalaiset, narikkalaiset - sekä työntekijät että kävijät (mm. erakolta vaikuttava Orava ja "Älä nojaa siihen aitaan" -herra), Semmarit, herra ex-autopomo/ex-mies -mies, täydellinen historian lehtorin hahmo ja Jodelmies.
Lisäksi olen pysynyt terveenä (vaikka veljeni saattaa toisenlaisia diagnooseja jaellakin), onnellisena ja tekevänä.

Tulevaa vuotta, tai oikeammin kuluvaa, koskien teen yhden lupauksen: mitä tahansa inhimillistä ja lain puitteissa toteutettavaa toimintaa tuletkin ehdottamaan, olen lähtökohtaisesti mukana menossa (tietyin mutta omasta mielestäni varsin kohtuullisin ja luonnollisin varauksin tietenkin).
(kiistän jo valmiiksi kaikki seuraavan lauseen mahdollisesti aiheuttamat assosiaatiot viittauksiksi tiettyyn luonnotonhiuksiseen jauhopäähän)

Tehdään tästäkin vuodesta hieno!

ps. Sain juuri korvanappiini tiedon, että Teri Niitti, joka oli varsin suuressa roolissa jo mainitussa ensimmäisessä postauksessani, on siirtynyt väljemmille vesille. Otan osaa eli osallistun. Hän oli (tänä vuonna) ensimmäinen...