sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Muista kypärä ens kerralla !!

Tehtäköön tämä heti kättelyssä kaikelle kansalle selväksi, mikäli joku sen on missannut: Olen muuttanut Jyväskylään. Dramaattinen uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen koettiin kyllä jo reilut kolme viikkoa sitten, mutta kaiken kiireen (laiskuuden ja nukkumisen) vuoksi kirjoitteleminen on jäänyt muka kaiken muun tärkeämmän jalkoihin. 
Muuttoajatus ei suinkaan ollut mikään hetkellinen neronleimaus. Kävi nimittäin niin hassusti, että pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon kovasti rakastamaani suomen kieltä. Siksi keräsin kamppeeni ja äitini avustuksella asutuin Keski-Suomeen. 

Ensimmäiset viikot ovat menneet tutustuessa – sekä kaupunkiin ja sen ihmisiin että yleisesti tähän uuteen elämänvaiheeseen. Jokainen, jolle muutostani kerroin, sanoi ensimmäisenä, että ”Jyväskylä on kiva opiskelijakaupunki”. Siis ihan joka ikinen. Ja oikeassahan he ovat, ei sillä. Jos jotain olen kuitenkin jo oppinut, on se jyväskyläläinen liikennekulttuuri.

Kaupungin yleisin liikenneväline on kiistatta polkupyörä. Varsinkin kampusalueilla kaksipyöräisten määrä huitelee tuhansissa. Pelkään sitä päivää, kun alan huomaamattani pelaamaan dominoa ja kaadan viidettä tiuta pyöriä, jotka on alkujaan parkkeerattu siistiksi, monisataiseksi riviksi. En edes ymmärrä, miten opiskelijat aina löytävät oman konkelinsa. Ja kuinka ne kuitenkin aina ovat pystyssä...

Tsygän suosio on ihan ymmärrettävä, se on suht nopea eikä maksa maltaita – ainakaan useimmat yksilöt. Empiiristen tutkimusten perusteella voisin väittää, että mitä rämäisempi fillari, sitä ylpeämpiä siitä ollaan. Eihän se nyt ole pyörä eikä mikään, mikä ei pauku tai narise poljettaessa. Maalipinta voi olla huoletta vähän kuluneempikin – kura ja ruoste kumminkin peittävät suurimman osan runkoa. Sitä paitsi, mitä enemmän koneesta lähtee ääntä, sitä todennäköisimmin kanssaliikkujat kuulevat sinut, eikä niin sanottua kamikaze/sukkahousupyöräilijän yleensä aiheuttamaa säikähdysreaktiota synny.

Mutta väistävätkö ne kanssaliikkujat sitten sinua?
Eivät.
Hämmästyttävän usein todistan tilanteita, joissa konkelisti rimputtaa kelloaan kuin mikäkin Hector Salamanca, mutta edellä kulkeva lössi ei tee minkäänlaista väistöliikettä. Tämän seurauksena kaksi- ja nelipyöräisten on siis ajettava samalla kaistalla (mikäli halajavat edetä), mikä saattaa tuoda uusia vaaratilanteita ja puuskahdusaaltoja muutenkin niin liikenneraivoisan kansan parissa.

Terävimpiä huomioita jyväskyläläisestä liikennnekäyttäytymisestä teki kuitenkin keski-iältään kahdeksikon pintaan pyöristyvä kuusipäinen poikajoukko. Eräs paikallinen sivistyslaitos tönöttää koulumatkani varrella, ja sen pihalla harjoitettiin eräänä syksyisenä aamuna tieteellistä tutkimusta kirjaamalla ylös ohikulkijoiden ominaisuuksia (erityisesti kulkemiseen liittyen, ei henkilökohtaisuuksia). Useimmat kirjoittelivat pareittain tai ryhmissä viivoja papereihinsa, mutta jo esitelty poikaporukka oli päättänyt siirtyä tutkimisesta tiedottamiseen.

”Älä katso puhelimeen kun kävelet!” mitä säesti toisen asiallinen lisäys: ”Pyörä voi ajaa yli.”

”Hei, toi ei käyttänyt vilkkua!” ”Valot päälle!”

Ja mielestäni paras ja oikeastaan tarkin havainto, mitä en itse ollut huomannutkaan (vaikka olen melkein yhden A4:sen verran aiheesta jauhanut):
”Muista kypärä ens kerralla!”

Hyvin harvalla tsygäilijällä on täällä päässään maailman halvin henkivakuutus (johtuen varmaankin juuri opiskelijoiden (eli tietyn ikäryhmän) suuresta määrästä). Osuus on varmasti jotain kymmenyksen luokkaa. Vaikka, kuten olen pyrkinyt osoittamaan, pyöräilijä on avuttomimmassa asemassa varsinkin paikallisessa liikenteessä (eikä ison kirkon, Helsingin, touhukaan aina niin mieltä ylentävää ole. Hyökkäävät jo omiensa kimppuun!). 
Kannustan kaikkia olemaan vahvoja ja vähemmistöjen puolella – muista ens kerralla kypärä!