tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ollapa puhdas venäläinen urheilija

Miltäköhän tuntuisi olla tällä hetkellä sellainen venäläinen urheilija, joka ei ole nähnytkään dopingaineita uransa aikana? Melko ainutlaatuiselta, varmaankin, mutta saattaisi myös potuttaa. Sillä KOK teki tänään päätöksensä.

Kansainvälinen olympiakomitea tosiaan linjasi, että aikaisemmin Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n antama päätös on mitä mainioin: venäläiset yleisurheilijat eivät ole oikeutettuja osallistumaan Rion olympialaisiin. Syynä valtiojohtoinen dopingohjelma (näyttäkää se yleareenassa!).

Venäläiset (urheilijat) ovat tietysti raivoissaan. Ja ymmärtäähän sen, ajatus trooppisesta Riosta sambaisessa Brasiliassa varmasti lämmittää muutaman vuoden ajan hyisessä Siperiassa. Kielteinen osallistumispäätös ei niinkään. Seiväshyppääjä Jelena Isinbajeva on jo uhannut haastaa kansainvälisen liiton oikeuteen.
Mutta peli ei ole vielä menetetty! Venäläisurheilijat saavat nimittäin osallistumisoikeuden kisoihin, mikäli kulloisenkin lajin kansainvälinen liitto antaa heille puhtaat paperit ja näin luvan kilpailla. Tällöin urheilijat toimisivat Venäjän lipun alla. Että ei niistä vielä eroon päästy! (tosin heidän poisjäämisensä ei vaikuttaisi Suomen mitalisaldoon millään tavalla...)

Mutta vähän kyllä säälittää puhtaitten sporttareiden puolesta, onhan heitäkin pakko olla. Toisaalta Venäjä on melko tunnettu siitä, että siellä kaikenkarvaisilla vähemmistöillä menee vallanpitäjien takia huonosti. Ehkä he ovat jo osanneet varautua tähän.

Ja toisaalta taas, kuka niitä venäläisiä siellä Riossa kannattaisi? Omat fanit poistetaan kisoista (mikäli futiskisat antavat yhtään osviittaa), eikä Venäjä välttämättä ole maailmalla tällä hetkellä kovimmassa huudossa. (Vaikka politiikka ja urheilu eivät tietenkään liity millään tavalla toisiinsa... Juuei!) Että ehkä ihan hyvä, jos pysyttelette hetken vaan omissa kisoissanne. Onhan siellä populaakin kunnon kansallisen turnauksen järjestämiseksi - ja jos ei ole, tiedätte kyllä miten sitä hankitaan lisää.

Pakko vielä mainita tapaus Aleksandr Sprygin (hienolla suhuässällä). Hän on Venäjän jalkapallomaajoukkueen virallisen kannattajaryhmän johtaja, joka osallistuu tämänhetkisiin jalkapallon EM-kisoihin hieman liiankin aktiivisesti. Sprygin nimittäin on jo ehditty karkottaa Ranskasta viime viikolla 19 muun venäläishuligaanin kanssa hänen todennäköisesti osallistuttuaan Marseillen fanitappeluun 11.6. Nyt Sprygin on kuitenkin tehnyt encoren ja hommannut itsensä takaisin Ranskaan, jeee! Kukaan ei välttämättä olisi tajunnut asiaa, mutta Sprygin varmisti kiinnijäämisensä julkaisemalla twitter-tilillään kuvan itsestään Toulousen jalkapallostadionilla.
Että oletko tosissasi?! Hän ilmeisesti halusikin jäädä kiinni. Venäläisille taas vähän lisäaikaa julkisuudessa...
Että tällaisia urheilu-uutisia tältä päivältä. Kohti Lahtea 2017!


Opiskelupaikka melkein hallussa

Elämme jännittäviä aikoja, ystäväiseni!
Viimeistään kahden viikon kuluttua saan tietää missä päin Suomea tulen todennäköisesti viettämään seuraavat viisi vuotta. On korkeakouluihin hakeneiden opiskelijoiden rankkausviikot, jee!

Tilannehan on se, että tänä vuonna korkeakouluihin haki vähemmän ihmisiä kuin monina viime vuosina. Aloituspaikkoja oli puolestaan enemmän kuin viime keväänä. Ja näistä paikoista joidenkin tilastojen mukaan 45 prosenttia on varattu ensikertalaisille eli sellaisille henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa (suora lainaus). Eli esimerkiksi minä. Mutta oman empiirisen tutkiskeluni perusteella väittäisin, että ainakin yliopistoihin, tai ainakin niille aloille joista olen kiinnostunut, ensikertalaisprosentit ovat huidelleet reippaasti vähintään kuudessakympissä. Olosuhteet ovat siis mm. minulle juuri otollisimmat. Eli toisin sanoen ja tiivistetysti: jos en tänä vuonna pääse opiskelemaan yliopistoon, niin se oli sitten siinä. Tuskin tulee tällaista todennäköisyysprosenttia enää hetkeen nenän eteen. Absolutistijuoppous sillan alla kutsuu. Onneksi lähistöltäni niitä löytyy monia :P

Panostin kyllä hakemiseen tänä keväänä ihan tosissani. Täytin hakemuslomakkeen hienosti kahta päivää ennen viimeistä palautuspäivää.
Hain ihan peräti kuuteen eri paikkaan. Tosin kohde numero 4 oli joku Aalto-yliopiston insinöörilinja, joka oli täydellinen vahinkonäppäily, sillä en jaksanut siirtää kohteita 5 ja 6 kohteiksi 4 ja 5. Säätö.. No anyways, tuli haettua.
Soitin (miettikää miten vanhanaikaista! Varmaan tulee muotiin taas joku kaunis päivä..) Turun yliopistoon varmistaakseni, että täytin sen lokerikkokaaviohakemuksen, yhteishakulomakkeen, netissä oikein. Ja täytinhän minä! Yllätyin kyllä totisesti...

No sitten oli aika lukea pääsykokeisiin. Viime keväänä luin kolmesta vaaditusta kirjasta yhden (ja pääsin silti varasijalle nro 4). Nyt urakoin ihan kunnolla ja luin neljästä ”vaaditusta” opuksesta yhden kokonaan – ja vieläpä kaksi kertaa! - ja kahdesta puolet kummastakin eli yhteensä suunnilleen kaksi neljästä. Huikea suoritus, etten sanoisi.

Valintakokeissa minulla oli taas hauskaa. Ensinnäkin se, että ehdin saliin istumaan puuskuttavana ja punaisena seikkailtuani tieni uudessa kaupungissa kulloiseltakin asemaparakilta oikeaan osoitteeseen kulloisenkin yliopiston kulloiseenkin L-saliin minuuttia ennen kokeen alkua, on itsessään aikamoinen suoritus. Sisäinen kompassini on tunnetusti 182 astetta väärässä sadassa prosentissa tapauksista (nyt on numeraalipäivä, en tiedä miksi, antakaa anteeksi).
Kokeissa tasailin hengitystäni ensimmäiset viisi minuuttia pohtien samalla mihin tehtävään vastaan ensimmäiseksi. Päädyin aina kysymykseen numero kaksi. Ja vaikka (etenkin jos) kokeessa esitetään vain yksi kysymys, haluaisin edelleen vastata toiseen tehtävään. (hehheh!)
Vastausanalyyseissä käytetty kieli on niin ikään suuren tarkkailun kohteena – varsinkin joskun pyrkii kieli- ja kirjallisuusaloille. Varmistaakseni tämän kieliesteettisyysaspektin täyttymisen olen käyttänyt kokeissa mm. seuraavia lauseita (esitellään ilmestysmisjärjestyksessä):
  1. Vaan kuka on kiinnostunut remuavan pojan vääräsäärisyydestä?
  2. Kuka tietää, kuka tarinan kertoja oikeastaan on? (tämä oli kyllä varma veto... Kumpikohan sinne saliin on sitä novellia tullut analysoimaan, minä vai ne irvistelevät valvojat siellä liitutaulun edessä?)
  3. Vertaapa vaikka Mozartin Taikahuilua, lähihoodeillasi syntyvää gangsta-räppiä (lupaan kirjoittaneeni sen noin) ja Bollywood-ilottelua keskenään. (koska minä en sitä tee...)
  4. Näin voisi käydä esimerkiksi, jos Pohjois-Eurooppaan leviäisi oma skandinaaviebola tai Itämeri tsunamoisi Etelä-Suomen alleen. (Minkä linjan valintakokeeseen voi tuollaisen lauseen tosissaan kirjoittaa?!)
  5. Otsa hiessä sinun pitää syömän leipäsi jälleen maaksi tulemiseen asti.
Opiskelupaikkani on taattu!

Että näillä eväillä tässä päivitetään Opintopolun sivuja seuraavat suvipäivät.

Pakko mainita vielä loppuun, ettei se matkantekokaan yliopistokohteisiin mitenkään hullumpaa ollut. Sain kuulla monta mahtavaa tarinaa ja todistaa sellaisia kohtaamisia, ettette uskoisikaan. Mainittakoon nyt anonyymisti bussinkuljettaja Teemu, joka veti kyllä mahtavan shown välillä Tampere- Helsinki. Kotivideo-Sampoa mukaileva rouhea mutta hivenen nasaali miesääni tiedottaa linjurin kovaäänisten kautta mm. että ”matkan aikana teillä on käytössänne turvavyöt ja wc auton takaosassa”. Ai että mitä luksusta! Jokaisen kuulutuksensa hän päätti (täydellisesti sampomaisia painotustaukoja pitäen) lauserakennelmaan ”minun nimeni on Teemu ja toivotan teille mukavaa matkaa”. Tämä näyttää ruudulla niiiin tylsältä ylimäärätekstiltä, mutta tahdon säilyttää kuulutusten kaiun korvissani iankaikkisesti. Ja haluan kiittää Teemua onnistuneesta mukavasta matkasta. Sain repeillä hätäuloskäynnin vieressä ihan tosissani!


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Hento trollaus

Kolmas ja viimeinen HS:n sunnuntaina mainitsemista Vain elämää -sarjan uudelleentulkinnoista vuotaa virallisesti ja ensi kertaa nettiin. Suvi Teräsniskan päivänä kuultava versio kertoo ammattitrollaajasta, joka tahtomattaan yrittää saada koko maailman näkemään punaista. Herkkää kamaa..


Hento trollaus

Tahtoisin sen tunnustaa
eihän täss oo mitään järkeä
mut tätä työtä mä vaihtaa vaan voi en
Uskalla en valittaa
on henki semitärkeä
järjen äänen pois päästäni suljen

Kone muistaa jokaisen klikkauksen
keskustelupalstojen merkityksen
jengi tuskin ymmärtää kusetuksen,
vaan niistä jokainen lukee lisää

Hento trollaus netissä
mä pyydän saitillein vielä jää
hyvä on hiljaa huutaa tässä
kannattakaa kaikki Venäjää

Tuskinpa unohdun,
vaan mieleesi painaudun
koneelles tallennun
ja Kremlin toiveet toteutuu

Huijauksein etenee
koitan vakuutella sinua
väkevämmin, jotta mä elän

Järki pois pakenee
nyt taidat jo uskoo minua
kaikelle "tiedolles" voit kääntää selän

Kone muistaa jokaisen klikkauksen
suomi24:n merkityksen
jengi tuskin ymmärtää kusetuksen,
vaan aivan jokainen lukee lisää

Hento trollaus netissä
mä pyydän saitillein vielä jää
hyvä on hiljaa huutaa tässä
kannattakaa kaikki Venäjää

Tuskinpa unohdun,
mieleesi painaudun
koneelles tallennun
ja Kremlin toiveet toteutuu.


Varmaa klassikkokamaa!


torstai 9. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Lumi teki Putinin eteiseen

Järisyttävät Vain elämää -tietovuodot eivät ole ohi! Tyttönen sai käsiinsä MG:n eli Mikael Gabrielin seuraavan, Hectorin päivänä esitettävän kappaleen lyriikat. Alkuperäistä, suomalaisensynkkää sanoitusta on alustavasti muutettu, jos mahdollista, vieläkin ankeammaksi lähinnä Suomen mahdollisen tulevaisuuden skenaarion ja sen aiheuttaman turvattomuuden ja pelon ilmapiirin avulla.


Lumi teki Putinin eteiseen

Neito näki sillalta kuinka mustaa
taivas oli kaukana jossakin
lännessä lepäili Kaarle Kustaa
toisella puolella taas Putin
Neito itki hetken ja katsoi taakseen
pimennetyt piirit kaupungin
"Nyt ne tulee ja ottaa omaksi maakseen."
Joku vannoi: "Olihan jo aikakin!"

Eipä Kaarle Kustaa
meitä tullut auttamaan
tai Nato turvaa tuodakseen
Ja Sale oli vintillä
kuinkas muutenkaan
joku maatuskan toi eteiseen...

Moni niistä uskoo vielä kulttiin
maailma saa punaisen maton
kotka kiisi kaks vuotta sitten Krimiin
nyt Mainilan laukausten paikka on
Minä etsin lähimmän väestösuojan
ehkäpä se turvaa yöhön tois
sieltä löysin lyödyn Pohjan pojan
sunnuntaina Neito, se nukkui pois

Taas lapset meni Ruotsiin
joku lensi Thaimaaseen
muttei Nato tänne turvaa tuodakseen
aseveljet oli vähissä
ja Neito lottineen
lumi teki Putinin eteiseen..

Taas lapset meni Ruotsiin
joku lensi Thaimaaseen
muttei Nato tänne turvaa tuodakseen
ja veljet oli vähissä
näin niiden lähteneen
lumi teki Putinin eteiseen...


Kappaleen räppiosuus on vielä täysin salassapidettävää materiaalia. Ei kun ohjelmaa odottelemaan!!!


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Kun Nato ei oo täällä

Sunnuntaina Helsingin Sanomat teki huikean juonipaljastuksen koskien seuraavaa Vain Elämää -kautta. HS kertoi Mikael Gabrielin Putin-sympatioista, minkä seurauksena MG aikoo esittää Chisun päivänä naisartistin ikonisen kappaleen uuden version Kun Nato ei oo täällä. Kappale on vielä ilmeisesti työn alla, mutta Tyttönen on saanut käsiinsä sen raakaversion. Yksinoikeudella, olkaa hyvät! :)

Kun Nato ei oo täällä


Kauan se vie, muistan Raatteen tien

Kauan se vei, me sanottiin ei
päätös yhdessä maahan duunattiin
mut joku sai päähän, meitä on niin vähän
että maa yhdessä yössä vallattaisiin
joten tehdäänpä toinen diili

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
ammupa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä
kun Nato ei oo täällä

Ymmärrän jos en apua saa
mut en voi olla osa liittoumaa
meidän naapurimaa, se vois suutahtaa
liikaa sen pelko estelee
sit luovuttaisin vapauden

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
ammupa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä
kun Nato ei oo täällä
ei Ruotsiikaan näy täällä
kun Nato ei oo täällä

Kadun mä ehkä sitä joku päivä
Venäjän Turusta itseni löydän
kadun mä varmaan miksen ollut Stoltenbergin kaveri
mut kuule mä en voi liittyy vielä
ei Ruotsikaan oo siellä
tai väittävät niin vielä

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
koitapa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä (koitapa vielä)
kun Nato ei oo täällä (koitapa vielä)
ei, Nato ei oo täällä.

On se kova, aijai. Jäämme innolla odottamaan sarjassa esitettävää lopullista versiota!!


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ammatinvalintaa

Lehdet tykkäävät toisinaan koota listoja ammateista, jotka ovat tulevaisuudessa joko uhanalaisia tai massatyöllistäviä. Olen ollut toisinaan hieman huolissani, sillä sopivaa ja myös tulevaisuudessa olevaa ammattia en ole listoiltakaan löytänyt. Mutta nyt vastaani rymisteli erittäin potentiaalinen ja nimeäni maanitteleva uravaihtoehto: minusta tulee pienviljelijä! Eikä minkä tahansa perusvihanneksen istuttelija vaan tuottaisin tämän hetken kysytyintä tuotetta, veroporkkanoita. 

Suvustani löytyy hieman tällaista viljelyperinnettä, sillä mummoni ylläpiti pientä mansikkapaikkaa vuosikausia vuosia sitten. Äitinikin on alkanut osoittaa taipumusta pienviljelyyn istutettuaan sadasosa aarin kokoisen puutarhaboksin pihanurmellemme. Jäämme innolla odottamaan tuloksia...

Olen siis saanut oppini kentällä, ja kyllä näillä tietotaidoilla jo jonkinlaisen sadon kasvattaa. Sitä paitsi kaikki viedään kuitenkin käsistä, sillä ostajia riittää, 515 miljoonaa euroa ostovoimanaan. Että kyllä tässä muutaman seuraavan vuoden satojen loppusijoittaminen on selvillä.

Pakko on ottaa vielä Ylen uutislähetyksestäkin faktaa toistaisen fiktion tueksi. Eilisissä kuuden uutisissa vieraillut Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen lupasi haastattelussa (ajassa 2.12), että ”jos se porkkanavaihtoehto toteutuu, niin se tietysti tuottaa vielä lisää mannaa”. Vuoteni huippuviljelijänä on tattu! Ja miettikää, mikä kilpailuvaltti. Tavalliset multa- ja miniporkkanat on niin nähty. Kyllä oikea suomalainen veroporkkana on tämän (ja ilmeisesti muutaman seuraavankin) vuoden kesäkeittiöiden takuuvarma hittituote. Vapise, nyhtökaura!!!