perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hesari 29.4

Tänään on taas perjantai, joten meidänkin postilaatikkoon on aamusella tipahtanut Hesari, jee! Meikämandoliinin viikonloputhan kuluvat usein syödessä ja lehteä lukien. Nyt luen lehden teidän kanssanne, tai ainakin jaan huomioitani ja kommentteja artikkeleista. Voin luvata, että tässä menee hetki!

Ensimmäinen uutissivu (siis sen tänään lehdessämme seuraavaa -aukeaman jälkeinen sivusto) kertoo Suomessa partioivista virolaisista (ja vähän suomalaisistakin) Odinin Sotilaista. Siis maahanmuuttajat partioivat jengissä, joka vastustaa maahanmuuttoa, oukkei. Jutussa kyllä perustellaan (liekö oikea sana), mikä virolaiset erottaa maahanmuuttajista (Valmo Mustin näkemys): ”Teen töitä ja maksan veroja.” Aivan, koska virolaiset yhdistetään välittömästi kuuliaisiksi veronmaksajiksi. Okei, anteeksi, ehkä rasistinenkin stereotypia/ennakkoluulo, mutta pimeä työ kukoistaa, sanotte mitä hyvänsä.
Kaja Kunnas on otsikoinut tekstinsä mielenkiintoisesti: ”Musta kulkue marssii Helsingissä”. Tuo on kyllä sellainen loukkaus kaikille Odinin jäsenille, että huhhuh! Kyseessä kuitenkin on valkoisten ylivaltaa ajava porukka. Toisaalta he pukeutuvat mustaan. Ehkä he ovat sellaisia mustavalkoisia ajattelutavoiltaan. Jopa kuvassa esiintyvä amerikanbulldoggi (niin ikään maahanmuuttaja, olisivat ees jonkun suomenpystykorvan..) on mustavalkoinen. Ja kyseessä on ihan värikuva, että sikäli.
Jutussa kerrotaan, että ”mustien pusakoiden rinnuksissa on merkki: S.O.O.” Kyllä minun mielestä voisivat tuplata sen, että saisivat asianmukaisen tekstin: Soo Soo.
En enää edes jaksa perustella, miksi Soldierseja ei tarvita. He kuitenkin näkevät toimintansa arvokkaaksi ja jatkamisen arvoiseksi. Rasismisyytöksistä huolimatta. Jutussa haastateltu Viron-yhdistyksen puheenjohtaja Indrek Olm tuo oman kantansa esiin kysymällä: ”Musta voi sanoa ´proud to be black´ ja aasialainen ´proud to be Asian´. Minä en voi sanoa ´proud to be white´. Missä on tasa-arvo?”
Kuules Olm, minäkään en voi sanoa olevani ylpeä valkoisuudestani, ja yksi perkuleen hyvä syy olette te.

Eteenpäin sano mummo lumiloskapaskassa. Ja kukas tämä mummomme tällä kertaa onkaan? No Lenita Toivakka (kok), tietysti!
Harakoiksi meni tämäkin viikko, tai ainakin Harakalle. Kyseinen demari on nimittäin saanut mahtavan välietappivoiton eduskunnan päättymättömässä tour de Finland -kilpailussa. Harakan paljastettua Toivakan osallisuuden verosuunnitteluyhtiöön, Lenita meni ja syytti Harakkaa valehtelijaksi, silleen tosi aikuismaisesti. No, nyt on sitten pyydetty anteeksi kaikenlaista mutta hyvin harhaanjohtavasti. Hesarissa Toivakka tarkentaakin anteeksipyyntöään.
Ja mikäli nyt yhtään ymmärsin oikein, niin Toivakka pyytää anteeksi sitä, että ihmiset ovat olleet niin saatanan tyhmiä, etteivät ole ymmärtäneet, mitä hän on oikeasti tarkoittanut. Siis onko paras anteeksipyyntö sitten Stubbin #sorisiitä -sekoilun, mitä?
Jutussa vihjataan vielä lopuksi hstv:n haastatteluun, jossa Toivakka sanoo, ettei ”ole edes harkinnut eroa.” Niiiin, ehkä pitäis.
Saas nähdä, onko nimi enne. Että nappaako Harakka kullan? Pisteitä ainakin ropisee tasaiseen tahtiin.

”Autoja koskeva tupakointikielto tyrmistyttää asiantuntijaa”
Ja minua. Siis että autot eivät saa enää tupakoida, oh no!
Uuden lakiesityksen mukaan autossa, jossa on alle 15-vuotias lapsi, ei saa tupakoida. Idea on mahtava (kyllä voitte mielestäni kieltää tupakoinnin ihan kaikkialla ja kaikkien seurassa), mutta kuka sitä valvoo? Esityksen mukaan kiellon rikkominen saattaa paljastua esimerkiksi päiväkodissa. Joo, Anna-Stiina 4-v. haisee nortilta, kyllä se vähän laittaa miettimään, mutta onko haju tarttunut aikuisen polttaessa autossa? Vai jossain muualla? Onko sillä toisaalta mitään väliä? Sakkoa kaikille tupakoiville vanhemmille!
Muttamutta. Esityksen mukaan autotupakointikiellon rikkomisesta ei seuraa rangaistusta. Sen sijaan kunnan on määrä keskustella vanhempien kanssa ja tarjota ”lastensuojelullista tukea” (mitä se sitten onkaan). Siis ihan niin kuin se autossa oleva alle 15-vuotias lapsi jäisi kiinni polttamisesta. Poliisitäti ilmoittaa vieressä, että ”Nyt me kyllä keskustellaan sun vanhempien kanssa!” Ei kai kukaan sitä paitsi ole niin rutanen, että tupakoi auton kaltaisessa suljetussa tilassa lastenSA ollessa kyydissä?! Pliis sanokaa ei!

Vaikka eipä nortti taida olla ainoa autoissa savuhaittoja tuova asia. Joskus se voi olla ihan se auto itse.
Pyhäjoella Fennovoiman ydinvoimalan vastustajat ovat sekoilleet ihan huolella jälleen tällä viikolla. Tammikuun puolella Ylen sivuilla kerrottiin, kuinka kaksi aktivistia oli kettingeillä kiinni rakentajien työkoneissa. Heidät on ilmeisesti saatu irrotettua, mutta mielenosoittaminen jatkuu yhä. Torstaina ympäristöaktivistit tekivät sitten oikein ekoteon sytyttämällä poliisiauton tuleen. Että anteeks mitä? Kyllä varmaan tällaisen protestin jälkeen koko ydinvoimalan rakennustyöt lopetetaan, tottakai. Mieltähän saa osoittaa, tietty, jos sen tekee rauhanomaisesti ja nimenomaan ei poltellen tavaroita. Eikö nyt mietitty ollenkaan hiilidioksidipäästöjä? Aktivistit ovat sytyttäneet aikaisemminkin auton palamaan, viimeksi kaksi viikkoa sitten. Varmaan jotain natsisympatioita, en ymmärrä. Eikä sen pytingin kokoaminen poliisin idea ollut, jestas, että vähän väärää autoa poltatte. Saattepahan näkyvyyttä, hieman toisenlainen julkisuuskuva voisi toisaalta olla ihan paikallaan.

Ja MITÄ, Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves veti keikan torstaina Sam Yaffan kanssa?! Loppuunmyydyn klubikeikan! Mahtavaa, meitsi on aivan fiilareissa!
Kyseessä on osa Ilveksen hyväntekeväisyysproggistaan, jonka tulot menevät ”vaikeasti sairaiden lasten hyväksi toimivalle järjestölle”. Vau, miten erilainen idea kerrankin. Eikä vierailu rajoitu vain Suomeen, vaan dj-keikat on järjestetty jo Tallinnassa ja Riikassa.
Mutta milloin mahtaa tulla presidenttimme Sauli Niinistön vastaveto? Ja mitä musiikkia hän soittaisi? Kenties suomalaisia iskelmäsuosikkeja? Vai saisimmekohan kuulla rouva Jenni Haukion runoja suomipopin tahteihin sovitettuna? Oi, sellaiselle keikalle minäkin menisin!

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa puolestaan täyttää huomenna 70 vuotta. Grattis på födelsedagen, Kalle! Mutta olette te vielä hieman kollegaanne Elisabethia I:stä perässä. Ellu täytti nimittäin toissatorstaina 90 vuotta (aika pirun hyvässä kunnossa kyllä on, ehkä teessä todella on voimaa) ja vallassa hän on ollut 63 vuotta. Kaarle on istunut samalla kuningaspallilla sellaiset 43 vuotta. Että samassa tahdissa tässä etenevät, Ellu ja Kalle, ei mitään kiirettä. Aika hurjaa kyllä toisaalta. Suomessa on ollut viisi eri presidenttiä Kaarlen hallitusajan aikana, mutta Elisabeth hallinnut jo kahdenkymmenen vuoden ajan ennen sitä. Kyllä on käsittämätön nainen! Rautarouva kenties itsekin...

Ja sitten on tietenkin pakollisen Venäjä-vartin aika.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov (ulkoministerinä muuten 12 vuotta!) sanoi ruotsalaisen Dagens Nyheterin haastattelussa, että ”Ruotsin Nato-jäsenyys saisi Venäjän ryhtymään toimiin pohjoisilla rajoillaan.” Eihän Venäjällä ole Ruotsin kanssa yhteistä pohjoista rajaa. Tarkoittaako Lavrov siis toimiin ryhtymistä ihan kaikilla pohjoisilla rajoillaan? Ja mitkä nämä leveysasteet edes suunnilleen olisivat? Kyllä voisi valtiomies tarkentaa nyt lausuntojaan Lenitan lailla (siis kuten Lenita, ei kai hänellä mitään lakiehdotuksia vielä sentään ole, ainakaan toteutettuja).
”Puolueettomat naapurit pohjoisessa ovat eri asia kuin pohjoisatlanttiseen liittoumaan kuuluvat naapurit.” Aivan totta. Täysin eri asia ovat myös joulupukkeja pääsiäisen aikaan hirttelevät naapurit (pukki on muuten edelleen paikallaan...). Omassa mielessäni uhkakuvaksi on piirtynyt näky, kun Venäjä kävelee ärrälle ostaakseen arvan Naapurit-pelin arvontaan. Silloin ei tarvitsisi jännittää omaa vaan naapurin voittoa – koska jos Venäjä voittaa, jokainen naapurimaa saa niin ikään osakseen jotain pientä mukavaa. Enkä nyt tarkoita pariakymmentä tuhatta euroa vaan sotilasta.
Lavrovin mukaan ”Venäjä ei ole käyttäytynyt uhkaavasti Natoa kohtaan, vaan sen sijaan Nato hiipii yhä lähemmäs Venäjän rajoja sijoittamalla joukkojaan Itä-Eurooppaan” – ja purjehtimalla Itämerellä, eiks niin, just samoilla reiteillä, joilla venäläiset hornetit sattuivat olemaan lentelemässä, ihan harjoitusteknisessä mielessä.
Lavrov jatkaa: ”Jos (Natolla) ei ole aikomuksia (tehdä mitään), miksi tuoda sotilaskoneisto kynnyksellemme?” Ihan aiheellinen kynnys. Paitsi että koko Itä-Eurooppa ei oikeesti voi olla Venäjän hoodien kynnys, tai muuten Venäjä leviää maailmalle pahemmin kuin zikavirus. Pienipäisyyttä ne molemmat kuitenkin aiheuttaa – toinen fyysisesti, toinen ihan vaan aivollisesti.

Uutisiin Turkista, Unkarista ja Kiinasta en edes jaksa ottaa kantaa.

Onnitteluja näyttää satelevan valtionpäähenkilöille vähän joka suuntaan. Päiväntasaajan Guinean presidentti Teodoro Obiang Nguema valittiin nimittäin uudelle kaudelle, joten hänestä tuli pisimpään hallinnut presidentti (37 vuotta! Ei tunnu Kekkosen kausi enää miltään..). Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään leppoinen sauli. Valtaan päästäkseen (vuonna 1979) hän nimittäin tapatti oman setänsä, joka toimi aikaisempana presidenttinä. Havaittavissa lievää kyllästymistä sukulointiin. Nguema on myös julistettu valtakunnan jumalaksi, joka voi tappaa kenet tahansa ilman perusteluja, jos siltä tuntuu. Mahtava presidentti toden totta. Onneksi meillä on Sauli, dj-keikoilla tahi ilman!

Ja mitä menee Suomi sekaantumaan Hondurasin asioihin? ”Suomen valtion omistama Finnfund on rahoittanut Hondurasissa Agua Zarcan vesivoimalaa, jonka lähialueilla asuu lenca-alkuperäiskansan jäseniä.”
Siis miksi Suomen valtion omistama Finnfund on rahoittanut Hondurasissa Agua Zarcan vesivoimalaa, jonka lähialueilla asuu lenca-alkuperäiskansan jäseniä?? Ei huolehdita edes omista alkuperäiskansojen jäsenistä, niin mennään sitten ja edesautetaan muidenkin hävittämistä. Kyllä en vieläkään voi sanoa olevani ´proud to be white´.

Sitä paitsi onhan meillä ongelmia omienkin voimaloiden rahoituksessa. Tai siis kaivoksen, Talvivaaran, joka ihan pienesti tuhoaa puolet Suomen metsästä. Ja nyt ei sitten oikein löydy ostajaehdokkaita, on se kumma. Viimeisen niitin iski hallinto-oikeus tilapäistämällä aikaisemmin toistaiseksi voimassa olleen ympäristöluvan (mikä lie sekin sitten on). ”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityisten tahojen kanssa käytävät rahoitusneuvottelut tulevat vaikeammiksi elleivät täysin mahdottomiksi”, linjaa Terrafamen (ent. Talvivaaran kaivoksen) hallituksen pj Lauri Ratia. Että semmosta! Mutta ei vielä kannata alas ajaa, eiei, säädetään ja tuhotaan ne jäljelläkin olevat luontokohteet 500 kilometrin säteellä.
Hesari jatkaa: ”Ympäristölupa muutettiin tilapäiseksi, koska kaivoksen toiminta on epävarmalla pohjalla.” Väärin. Suomen maankamarallahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Epävarmuutta aiheuttavat bioliuotusprosessi (ei mitään hajua) ja kaivoksen vesienhallinta (vähän liikaa hajua). Kaivosalueella on 9,4 miljoonaa kuutiometriä vettä, josta kolmasosa olisi sopiva määrä. Siis yli 6 miljoonaa kuutiometriä vettä liikaa!!! Aivan käsittämätöntä. Siis viimeaikoina on kauhisteltu Venäjän vesialtaiden mahdollisia tulevaisuuspäästöjä, mutta kyllä me osataan ihan täällä Suomessakin. Ai että 15 000 tonnia sulfaattia Nuasjärveen vuoden aikana, no mikä ettei, antakaa tulla vaan! Ai vähintään 200 miljoonaa uutta rahoitusta, että pystytte jatkamaan edes hetken aikaa, no tottahan toki! Kyllä meillä veronmaksajia riittää! Ai että nämä veronmaksajat ovat samoja idiootteja, jotka aikoinaan äänestivät toiset idiootit päättämään puolestaan linjauksia mm. Talvivaaran kaivoksesta? No niitähän ne!

Loppuun vielä urheilu-uutinen. Antti Leppävirta on nimetty uudeksi Ampumahiihtoliiton päävalmentajaksi. Hän on kieltämättä alan kokenut ammattilainen, mutta potkujen saaminen hiihdon lajijohtajan tehtävästä Lahden surullisenkuuluisten MM-kisojen jälkeen vuonna 2001 ei ole kenties maailman paras meriitti. Varsinkaan kun Lahden MM-kisat 2017 lähestyvät kovaa vauhtia. Ihan kuin tässä jo pohjusteltaisiin asetelmaa, että kaikki kusee part 2.
Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen pitää valintaa ilmeisen mieleisenä, ja seisoo valmentajansa takana. Mäkäräinen kommentoi tulevaisuudestaan, että ”Lahden MM-kisat kyllä kiinnostavat.” Nyt täytyy kyllä sanoa, että niin minuakin. Jo alkuasetelmat ovat sen verran mielenkiintoiset. Kyllä jostain olisi kiireesti kaivettava Kyrökin mukaan.

Tällaisia olivat perjantain, eli siis torstain, uutiset. Koosteen tekeminen venyi yllättävän myöhäselle, sillä en lehteä ehtinyt avata ennen seitsemää (illalla!). Että ei mulla oikeesti mee koko päivää näin huonojen läppien kehittelyyn... :P
Muistakaa lukea uutisia, muistakaa lukea, muistakaa!

Kaikki uutiset Helsingin Sanomien paperiversiolehdestä 29.4.2016.
Lähteinä myös Wikipedia (Guinea) ja Ylen verkkosivut (mm. Pyhäjoen voimala, Leppävirta).


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hyvää päivää jälkikäteen!

Totta tosiaan! Havahduin yllättävän ajoissa huomaamaan, että eilen oli Kirjan ja ruusun päivä. Asia paljastui Iltasanomien sivuilta (joille olin TAAS eksynyt...). Siellä olivat toimittajat listanneet 44 suomalaista teosta, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Ihmettelen kyllä tätä soikeaa lukuvalintaa.

Löysin myös blogitekstin, jossa lista oli esitelty ja käyty läpi. Käytän sumeilematta tekniikkaa hyväkseni, mutta kiitän nöyrästi kotoilijaa! :) Mylpyrä siis tarkoittaa, että olen lukenut kirjan (tai jotain sinne päin). Let´s mennään!

o Sofi Oksanen: Puhdistus
   Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
o Väinö Linna: Tuntematon sotilas
   Heikki Turunen: Simpauttaja
   Juhani Aho: Rautatie (pari katkelmaa kylläkin)
   Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa
   Kreetta Onkeli: Ilonen talo
   Reko Lundan: Ilman suuria suruja
o Minna Canth: Työmiehen vaimo (pikkupätkiä)
   Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
   Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
   Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (olen nähnyt tv:stä 1/3, kai se riittää?)
o Ilkka Remes: Ruttokellot
   Veijo Meri: Manillaköysi (luin alun kolmasosan auttaakseni kaveriani lukioesseessään)
   Ilmari Kianto: Punainen viiva (sama juttu)
   Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
o Ulla-Lena Lundberg: Jää
o Tove Jansson: Taikatalvi
   Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
o Rosa Liksom: Hytti nro 6 (suomalaisella sisulla loppuun asti, tuskaisaa)
   Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (tätä kohtaa kyllä häpeän, kesälomalla sitten!)
o Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
o Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
   Kari Hotakainen: Klassikko
o Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
   Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
   Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
   Jari Tervo: Poliisin poika
   Laila Hietamies: Kannas-sarja
   Pentti Haanpää: Kenttä ja kasarmi
   Laura Lindstet: Oneiron (kova aikomus, kesällä?)
   Hannu Salama: Siinä näkijä missä tekijä (ei, mutta Juhannustanssit lukulistalla)
   Eeva Joenpelto: Tuomari Muller, hieno mies
   Lauri Viita: Moreeni
o Elias Lönnrot: Kalevala (ekat runot kyllä hyvin hallussa, loppu pitäisi vielä lukea. Ainon tarinan uudelleenrunotetulla versiolla voitto parin vuoden takaa Kalevala-kilpailussa. Elämäni huippukohtia... :P)
o Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
o Mauri Kunnas: Koiramäki
   Kalle Päätalo: Iijoki-sarja
o Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (paloja sieltä täältä, ralliversiotakin tullut tavailtua, katson luetuksi)
o Miika Nousiainen: Metsäjätti (teatterissa tämän näin, ja sehän lasketaan)
o Riikka Pulkkinen: Totta
   Märtä Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
   Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
   Bo Carpelan: Kesän varjot

Noista viimeisistä ole kuullutkaan! Eli suunnilleen 15 kirjaa kokonaan ja erimittaisia pätkiä muutamista. Parantamisen varaa riittää, varsinkin jos tässä aikoo suomalaista kirjallisuutta ruveta opiskelemaan... Kyllä tässä pitää Seitsemän veljestä ottaa ihan ensteeks haltuun ja sitten Työmiehen vaimo, Rautatie ja loppuun asti Manillaköysi ja Punainen viiva. Ja Juhannustanssit, ihan sen herättäneen keskustelun takia. Siinähän se suvi sitten kivasti etenee mökkilaiturilla lueskellen ja nenänpäätä poltellen. Kesää odotellen!


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Nopeusvalvontaa ja poliisin twiittejä

Kyllä on tänään varmasti turvallista liikkua millä tahansa tiellä. Oikeastaan revittely on varmaan alkanut eilisaamuna siinä kuuden aikaan, kun viimeisetkin tehovalvojapoliisit pääsivät nukkumaan. Nyt eivät valvo enää muut kuin peltipoliisit – ja nehän voi aina huputtaa...

Eilen siis tosiaan loppui poliisin nopeusvalvontapäivä. Vuorokauden aikana 4800 kuljettajaa jäi kiinni ylinopeudesta. Siis yli neljätuhattakahdeksansataa, miettikää, VAIKKA poliisi varoitti ja ennakkotiedotti tehotarkkailusta reilusti viikkoa aikaisemmin! Tiedotteita oli lehdissä, netissä, uutisissa, huomentasuomissa... Suomen poliisi ja joka ikinen oma pieni alueellinen poliisiyhtymänsä jopa twiittasi twitter-tilillään, että nyt tarkkaillaan: ajakaa rauhallisesti. Ja silti! Toisaalta, käsi ylös, oletteko joskus surffailleet poliisin twitterissä?

No, minäpä olen! Aloin skrollaamaan poliisin tiliä ja löysin mitä mielenkiintoisimpia asioita. Pieni näytekavalkadi, olkaatten hyvät:

22. huhtikuuta (uudelleentwiittaus Poliisiylitarkastaja Holopaisen tekstistä)
”24h tehovalvonta takana. Poliisilaitoksissa tehtiin jälleen hyvää työtä. Kiitokset kaikille mukana olleille.”
Siis sekä poliiseille että ratsatuille. Tuotte tuloja valtiolle!

22. huhtikuuta (uudelleentwiittaus sisäministeriön tekstistä)
”Uudenväriset poliisiajoneuvot käyttöön tämän vuoden aikana”
Niistä tulee vihreitä! Siis valkoinen säilyy pohjavärinä, mutta koska luonto on nykyään pop, päätti poliisi sitten värjätä autonsa vihreiksi. Oikea luonnonsuojeluteko. Ja mitä tapahtuu sinivuokko-nimitykselle? Muttuvatko asutkin vihreiksi, että sitten mätsäävät kulkupeliin?
Eivät muutu, sniff. Sisäministeriö kertoo sivuillaan, että vain huomioväri muuttuu vihreänkeltaiseksi. Muuten autot näyttävät suurin piirtein samalta. Että vau, olipas iso uutinen taas. Kyllä vihreänkeltaisiksi voisivat värittää koko maalipinnan. Oikein sellaisilla neonväreillä. Ettei tarvitsisi kahdesti arvailla, lymyileekö partio seuraavan Teboil-mainoksen takana.

21. huhtikuuta (uudelleentwiittaus Helsingin poliisin twiitistä)
”(hastag sitäjatätä) valvonnan yhteydessä löytyi myös hieman huumausaineita.”
Ja mukana tämä kuva
Että keneltä niitä aineita nyt sitten löytyi? Ymmärrän kyllä, että jotain piristystä pitää olla, ei sitä muuten vuorokautta jaksa valvoa ja valvoa.

Turun poliisi hassutteli niin ikään #speedmarathon -teemalla torstaina:
”Nopeusvalvonta täydessä vauhdissa.”
Hillitöntä.

13. huhtikuuta by Helsingin poliisi
”Tämän kevään ensimmäiset lämppärit alkaa olemaan lopuillaan!” ja kuva
Vaan yksi on joukosta poissa.
Hän ei ollutkaan tarpeeksi kova kaveri pyöräilemään.

7. huhtikuuta
”10 suomalaista poliisimiestä kuukaudeksi avuksi Kreikkaan” (tiedote)
Joo hyvä, nyt ratkee kuulkaas koko pakolaiskriisi ja luvaton Eurooppaanmuutto, kun lähetetään pari Lahtista ja Korhonen sinne poliisoimaan. Poliisimiehistä neljän (huomatkaa sukupuolijakauma..) tehtävät tulevat liittymään laittomasti mantereelle saapuneiden haastattelemiseen (siis millä keinoilla?!) ja kuuden pakolaisten sieltä poistamiseen (ja millä lihaksilla?!). Ei jestas! Homma kusee varmasti yhtä paljon kuin tuomareiden viheltäminen Liigan viidennessä finaalissa.

Siis nämä jeparit tulevat olemaan vieraalla maalla, todennäköisesti ilman paikallista (tai muunkaanlaista) kielitaitoa ja paikalla vain KUUKAUDEN ajan. Kaikkialla toitotetaan, että kesää kohti mentäessä pakolaisten määrä lisääntyy, luonnollisesti, ”turvallisemman” merimatkan takia. Ei sillä, että se mikskään Tallink Siljaksi muuttuisi. Mutta nää kaverithan ehtii häippästä mestoilta ennen varsinaista väenpaljoutta. Kyllä en nyt näe tässä kummoistakaan hyötyä. Aurinkoa menevät sinne kuitenkin ottamaan. Saapuneita muka haastattelemaan. Korkeintaan kysymään, sattuisko mukana olemaan paria kiloa aitoo tavaraa. ”Me nimittäin tunnetaan yks diileri tuolta keskusrikospoliisin puolelta. Kiinnostaisko?”

6. huhtikuuta by Helsingin poliisi
”Mukavaa kun ilmat lämpeää (?!) ja merikin on jo sula!”
Onhan se varmasti hienoa, joo. Pääsee taas spurguja naaraamaan, pitkästä aikaa. On se aina ihanaa kun kesä tulee!

5. huhtikuuta Poliisiylijohtaja Kolehmainen
”#KRP 90 vuotta!Parhaat onnittelut ja kiitos koko henkilöstölle hyvin tehdystä työstä!”
Juu, myöhästyneet onnittelut vaan! On se hyvä, jos ei sentään ihan koko suomalainen poliisilaitos kuse. Että onnea ja menestystä tulevaisuuteenkin!

Aprillipilaan en edes ota kantaa. Astangajoogaretriitti kuulostaa toki oikein hyvältä. Mutta facebook-päivitys on torstailta 31.3. Kyseessä siis oikea uutinen? :P

Tässä oli kuukauden sisään parhaimmat twiitit, mun mielestä. Menkää ja poimikaa omat helmet!

Ja ajakaa ihmiset rauhassa ihan muinakin kuin vain valvontapäivinä, jookosta. Muistakaa vyöt, sekä turva- että vatsan ympärille. Pikku vinkkinä: luo päiviis parempi ajotus, jos on ”väärä” nopeusrajotus!


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lippupeli

Laitoin herätyskellon soimaan aamulla aikaan 8.45. Kauniina ajatuksenani oli ostaa liput Liigan viidenteen finaaliin HIFK- Tappara. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Lipunmyynnin piti alkaa tasan yhdeksältä. Menin Ticketmastersin sivuille hyvissä ajoin ja päädyin jollekin jonotuslistalle, koska ”Wow, palvelussamme on ihan pirusti jengiä just ny.” No siinä sitten jonoteltiin, kunnes kello tuli yhdeksän. Kirkon kellotkin ehtivät kumahdella komeasti, mutta lipunmyynti ei näyttänyt alkavan (päivittelin sivustoa kahdella eri välilehdellä). Kahta yli koneeni suostui näyttämään hallin karttaa ja paikkoja, jotka voisi vielä varata. Valitsin yhden paikan ja yritin siirtyä maksamaan; ”Virhe!” Yritin toista paikkaa, vain saadakseni ruudulle taas virheilmoituksen. Koko show oli ohi digitaalien pysähtyessä aikaan 9.08. Mykistyin.

Vielä suuremman tyrmäyksen koin löydettyäni lippuja kaupan huuto.net-sivustolta. KELLON OLLESSA 9.16!!!!!! Että mitä?!?! Ostaja oli ihan selkeästi koko ajan ostamassa vain itselleen tikettejä, kyllä kyllä. Pisti niin vihaksi että. Älkääkä puhukokaan niistä hinnoista! Kaksi lippua voi maksaa hyvinkin useita satoja euroja. Kädet ylös, tämä on ryöstö!

Iltalehti (maailman yksi luotettavimmista lähteistä, luen suunnilleen kolmesti vuodessa) raportoi lippupelistä jo keskiviikkona. Artikkelissa Ticketmastersin markkinointijohtaja Sami Verno muistuttaa, että ”meidän myyntiehdoissa on kielletty lippujen jälleenmyynti.” Joo-o. Niin on kannabiskin kiellettyä, silleen ihan pikkusen laitonta, ja hupsista mitä HS meille viikon varrella kertoi. Että semmosta.

Verno jatkaa IL:ssä, että (lippujen henkilökohtaisen oston ja käytön)”valvonta on äärimmäisen hankalaa, kuten tiedetään.” No voi jumantsuika! Menkää sinne huutonettiin, näätte samantien myyjän asuinpaikan! Että voi olla äärimmäisen haastavaa tämä valvonta! Kyllä ei Suomessa toimi valvominen kuin BB-talossa. Valvomo on tietty oma lukunsa.

No, ei se meno ole ehkä ihan fiksuinta näillä alkuperäisilläkään myyjillä. HIFK:n kahdessa ensimmäisessä kotipelilipussa lukee joukkueiden kohdalla HIFK- ________. Siis tuntematonta jengiä vastaan pelataan! Kyllä ei ole mitään järkeä aloittaa myynti ennen kuin tiedetään minkä matsin lippuja sitä myydään. Liigan viestintä ja pr-päällikkö Antti Pärmänen vastasi asiasta kysyttäessä, että ”IFK halusi varmistaa lippujen menekin (ihan kuin se nyt olisi ollut kyseenalainen missään vaiheessa..), että saadaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti myytyä.” Voi hyvää päivää... Nopeasti saivat myytyä, kyllä (tosin Tappara päihitti siinäkin), mutta eiköhän se prosessi olisi ollut kestoltaan samanmittainen sitä seuraavanakin päivänä. Ihan pikkasen ahneutta pois, ajatusta tilalle!

Että kerran tuli käytyä hallilla tänä vuonna, toissa perjantaina. Tunnelma oli silloin kyllä sen verran menevä, että ihan mukava muistikuva jää. Televisiosta on tullut katsottua varmaan lähemmäs viitisenkymmentä matsia, ja nyt sitten vielä finaalitkin. Ja kyllähän sitä tunnelmaa saa kotisohvallakin luotua! Mutta aina se halli vähän vetäisi puoleensa. Lähinnä mustan pörssin kauppiaita tähän aikaan vuodesta.

Kannua kohti! #stadinkevät


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Hullujen päivät

Nyt ne on taas ohi, Hullut päivät. Tai kuten eräs kohtaamani asiakas muotoili, Hullujen päivät. Eikä ole kyllä ihan väärässä. Ja vakuutan tämän teille tuhansien asiakaskohtaamisten kokemuksella. Top3-listan tekeminen oli vaikeaa, sillä mahtavia yksilösuorituksia riitti koko viikon ajan. Tässä kooste kuitenkin parhaista paloista. (yksityisyyden, liikesalaisuuksien ja oman itseni suojaamiseksi tapahtumien kulkua ja yksityiskohtia on muutettu, kuitenkin niin että ne ovat tunnistettavia ja vastaavat todellisia tapahtumia. Muutokset mainitaan tekstissä.)

Sijalla 3.
Mahtava lapsiperheen äiti on shoppaillut tunnissa koko perheen puolesta. Kello on hieman yli kahdeksan ja äiti rullaa täyteen ängetyn ostoskärrynsä kanssa kassalle. Keltaisia kauppakasseja mahtuu kyytiin kolme, ja niiden viereen on vielä onnistuttu survomaan muutama Finnlaydaughterin (nimi muutettu aivan tunnistamattomaksi) matto ja 50x50 pahvilaatikossa majaileva seinäkello. Unohtamatta tietenkään muutamaa ruukkukasvia ja narsissikassia, jossa ei tietenkään ole minkään, edes kolmannen, valtakunnan viivakoodia rahastamista helpottamaan.
Piippailen tuotteita Nokia tunen tahtiin, mutta viikkailtavien vaatteiden kasa ei tunnu vähenevän ollenkaan. Yli puolen tunnin (!! oikeasti!!) jälkeen ojennan vapautuneesti tiskin taakse äidille kuusi keltaista vaatekassia. Tämän jälkeen niiden asetteluun ostoskärryihin vierähtää seuraava ikuisuus, sillä kasveja ei saa tukehduttaa hengiltä, mutta kyllä se seinäkellokin täytyy johonkin tunkea. Koin suurempaa TUSKAA kuin Suvilahdessa konsanaan.
Kaikki hyvin kuitenkin. Asiakas lähti tyytyväisenä ohjailemaan kärryjään kohti parkkihallia, Stocka sai muutaman huntin tulot ja meikämandoliinin aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Toisin tosin saattoivat tuntea kaikki tuolloin jonottamassa olleet...

Sijalla 2.
Kello on 7.01.23 perjantaiaamuna. Nainen harppoo kiihtyneenä luokseni.
- Missä niitä Hillfingerin (nimi muutettu) sinisiä (väri muutettu) t-paitoja (paidan hihan pituus muutettu) on?
Tiedän oikean sijoituspaikan, lähden kävelemään sitä kohti ja pyydän naista seuraamaan perässäni. Hän kuitenkin harppoo pian edelläni udellen koordinaatteja.
- Mihin te oikein ootte ne piilottanu?
Hän huomaa etsimänsä paidan, toisen asiakkaan kädessä.
- Kato, tolla on se! Niitä on kaikilla! Ei, ei, ei...
Niitä ei tosiaan ollut kaikilla. Vain yhdellä ainoalla ennen tätä naista. Mutta asiakkaani ei antanut pikkuseikkojen haitata. Hän meni aivan pähkinöiksi, alkoi maratoonata Virenin päihittävällä vimmalla pitkin ahtaita kaakelilattioita lopulta löytäen oikean hyllyn (esine muutettu). Ja arvatkaas montako paitaa siinä oli jäljellä. Yksi ainoa oli otettu joukosta pois, eli lähemmäs kaksikymmentä paitaa. Muttei tämäkään seikka rauhoittanut. Nainen alkoi myllätä koko hyllykköä (edelleen eri esine) löytääkseen oikean koon.
- Kaikki M:t on jo myyty!!
No ei jumalauta ole! Heitit vaan ne just lattialle etsiessäsi niitä. Anteeks nyt vaan, mutta kyllä oli niin rutanen tyyppi, että laissakin pitäisi olla kielto heidän tunkeutumisestaan mihin tahansa liikkeeseen ennen yhdeksää. Ei tuollaisia kestä aamuseitsemältä!
Mutta kaikki hyvin kuitenkin. Asiakas lähti tyytyväisenä paitoineen (kyseessä yksi paita.. suomi!), ja saimme poistettua liikkeestä kaksi m:ää samanaikaisesti.

Sijalla 1.
Keski-iän vuosikymmeniä sitten ohittanut nainen astelee epävarman oloisesti tiskille luokseni. Pian paljastuu, ettei hänen epävarmuutensa suinkaan johdu hänestä itsestään vaan minusta. Tietty. Nyrpeänä ja silminnähden väheksyvänä hän katsoo ensin nimilappustani ja lausuu sitten mitä hartaimmalla äänellä:
- Ai sä oot joku kausiapulainen. Onkos täällä oikeeta myyjää missään? Vai osaatko sä muka tehdä palautuksen?
Suuni lonksahti auki tässä vaiheessa.
Osaan kyllä, kiitos kysymästä, ja aivan helvetisti nopeammin kuin susta tulee ystävällinen, tai no sanotaan edes siedettävä ihminen. Mutta sitä en voi sanoa, tietenkään, joten osakseni jää hymyily maailman halveksittavimmalle halveksijalle ja vakuuttelu, että kyllä, minä tosiaan osaan painaa keltaista nappia ja ottaa vastaan tämän palautuksenne aivan eri tasolla kuin te otatte palautetta vastaan. Mutta sitäkään en voi noin sanoa, tietenkään, joten tyydyn pyytämään kohteliaasti kusipään kuittia, jotta tämä kausiapulainen – myyjä muuten titteliltään!- voi sen huonosti tuollaiselle pallerolle istuvan paidan ottaa turvaan rasvanäppienne ulottuvilta.
- Voitte laittaa kortin nyt lukijaan.
En edes jaksa kirjoittaa kaikesta siitä epäluulosta ja ehkä turhautumisestakin, jonka minun (täysin asiallinen) läsnäoloni sai hänessä aikaan. Todettakoon nyt vain loppuun, että tapahtuman jälkeen rouvan jo lyllertäessä pois turmelevan aurani läheisyydestä sain vielä toivotettua mukavaa päivänjatkoa. Toivoen sitä lähinnä itselleni.

Tässä siis muistamiani mahtavimpia asiakkaita, joiden olemus ei kyllä välity näin tekstin tasolla yhtään niin monisyisesti ja hienosti kuin heidän arvolleen olisi sopivaa. Mitään aivan järkyttävää tai ylitsepääsemätöntä ei onneksi tapahtunut. Ja tottahan siellä oli mukaviakin ihmisiä! Iloisia, hymyileviä, hyvin nukkuneita. Ja sitten niitä kipeästi apua tarvitsevia miehiä, jotka vaimot ovat passittaneet alusvaateosastolle etsimään Kelvin Clainin (tuotemerkki muutettu tuotesijoittelun pelossa) pinkkejä rintaliivejä kokoa D80. Isot ja työtä nähneet sormet hyppivät peloissaan pitsiolkaimien ja henkareiden (hengareiden?) lomassa, kunnes joku myyjättäristä tulee ja armahtaa miehen avunannollaan. Oikean koon löytymisen ja kuitin tulostamisen jälkeinen helpottunut hymyilme on mitä mainioin päivän palkka ;)

Ihan lopuksi on vielä kerrottava henkilökohtaisesta supersankaristani, jonka ensimmäisen työpäiväni koittamishetkillä tapasin.
Jumbon parkkihalli on kaaos. Ainakin minulle. Tulin töihin niin aikaiseksi, etteivät tavaratalon ovet ole vielä auki. Jouduin kulkemaan Stockmannin henkilökunnan oman oven kautta, mikä ei sinänsä ole ongelmallista. Kunhan vain tietäisi missä se on. Tai edes että missä kerroksessa. Ja että monennessako kerroksessa sitä itse kulloinkin on. Kiertelin siis ennen auringonnousua pylväiden ja ruudutettujen betonilaattojen välissä ilman minkäänlaista näköhavaintoa etsimästäni ovesta.
Olin jo luovuttaa toivosta, kunnes.
Kuulen hitaasti lähenevää ääntä, joka lähtee jonkinlaisesta ajoneuvosta. Pian kulman takaa tupsahtaa esiin sellainen pieni mutta sisukas lakaisu- tai siivousauto, tiedättehän, sellainen valkoinen suorakulmio etuharjoineen. Huidon kuin merihädäkäs kippari kannella, ja auto pysähtyy. Sen uumenista pullahtaa maailman suomalaisin kuuskymppinen mies. Sellaista herttaista mallia.
- Huomenta. Mikäs tytöllä on? hän kysyy ystävällisesti karhealla äänellään.
- Stockmannin henkilökunnan sisäänkäyntiä tässä etsin. Missäs päin se mahtaa olla?
- Jaa-a, osaankohan tuota selittää. Hyppääs kyytiin, mää ajan sut sinne.

MITÄ?!?!

Ei ole todellista, ajattelin, ja ajattelen edelleen. Vaikka vanhemmat aina varoittelevat, ettei tuntemattomien kyytiin saa koskaan mennä, hyppäsin kyllä oitis pesuauton ohjaamoon (ei sillä, että siinä vekottimessa jotain toista osaa kuin ohjaamo olisi ollut). Kurvailimme läpi tyhjien parkkipaikkojen (sijoittumiseni heti alussa oli ollut kaksi kerrosta väärä, hups!) miehen kertoillessa työstään, elämästään, vaimostaan ja mistä vaan mitä mieleen juolahti. Sain kyydin aivan oven eteen, ja muutama muu paikalle omin avuin löytänyt työntekijä katsoi minuun vähän kummasti kun hyppäsin siivousauton kyydistä kiitellen sen kuljettajaa mitä vuolaimmin aamuni pelastamisesta.
Seuraavina aamuina menin sen verran ”myöhään” töihin, että pääsin ihan Jumbon ovista. Stockan ovea tuskin olisin vieläkään löytänyt. Seuraavana vuonna aion taas mennä hulluttelemaan.

Toivottavasti tapaamme taas! <3


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Haudassa levätään!

Pikakuulumiset, vaikka unessa soisin jo olevani:

Huikaisevaa huhtikuuta! Kevät tulee, kevät tulee, kevät tulee!!!
Aprillipäivästä selvittiin ilman suurempia huijauksia suuntaan tai toiseen. Eri mediat kertoivat päivän aikana mitä kummallisempia juttuja, mitkä paljastuivat lopulta päivän teeman mukaisesti höpönlöpöksi (eli hoopon bensaksi). Parhaan pilan heitti kuitenkin Yle verkkosivuillaan - ja kansa uskoi!

Jääkiekkoa on tullut seurattua ja lukemia hämmästeltyä. Perjantaina hallille fiilistelemään... #stadinkevät

Tällä viikolla on myös perinteinen keväänaloitustraditio, sillä Hullut Päivät kukoistavat kaikessa keltaisuudessaan. Ja arvatkaapa vaan, kuka menee meininkiin mukaan :) Ihan innolla taas odotan, ei ainakaan tekeminen lopu kesken. Työvuorot ei kuitenkaan ole mitään Strömsö-kamaa, sillä ensimmäinen vuoro alkaa huomen aamulla 6.00. Mikä mainioin aika olla töissä! Jos siinä linkkurimatkan aikana ehtisi heräillä. #sefiiliskuntajuatettäherätykseenonalleviistuntiaaikaa

Toivotan oikein hyvää yötä kaikille työllisille, työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille, nuorille, vanhoille, aikuisille, lapsille, vauvoille, vaareille omaani tai ihania bussimummoja unohtamatta (jotka saavat taas aamusella heittää tuimia ilmeitä tälle onnettomalle, joka aamiaisensa aikoo nyssen takapenkillä mutustaa, mikäli niin aikaisin aamusta liikkelle ovat lähteneet. Ja ovathan he..), kodittomille, kodillisille, sairaille, terveille ja kaikille siinä välimaastossa jne. Sanotaan nyt vaan, että ihan tasapuolisesti kaikille.
Nähkää kauniita unia, ajoissa olevia junia!