perjantai 23. joulukuuta 2016

Kirje Korvatunturille

Rakas Joulupukki!

Olen pahoillani, että kirjeeni kirjoittaminen ja lähettäminen jäivät tänä vuonna melko viime tippaan. Tiedän kuitenkin onneksi, ettei aika (tai sen riittämättömyys) ole ollut sinulle ongelma aikaisemminkaan. Uskon siis vahvasti, että ehdit vastaanottamaan sanaseni ennen aattoiltaa – ja mikä tärkeintä, toteuttaa toiveeni.

Vanhuksia puhuteltaessa on hyvä muistaa aina esittää seuraava kysymys: miten olet Pukki voinut? Näin sinut etäältä Jyväskylän joulunavajaispäivinä, mutten sitten kehdannut tulla juttusille. Mikäli havaitsin kuitenkin oikein, istuskelit kahdessa eri rakennuksessa silloin samanaikaisesti – vointisi taitaa siis olla mitä mainioin!
Kai Muori ja tontut ovat pysyneet terveinä? Toivon, että rokotukset influenssakautta varten on otettu (muttei tietenkään HUSLABin tiloissa!). Erityisen huolissani olen ollut Petterin tilanteesta. Ei kai hän vaan vahingossakaan ollut yksi kolmestasadasta?!

Minulla on ollut oikein mielenkiintoinen ja vaiherikas vuosi (vaikka sen lienet jo tontuilta kuullutkin). Olen silti pyrkinyt olemaan mahdollisimman epätuhma (muutamia hairahduksia lukuun ottamatta; tontut silmät ja korvat kiinni!). Rohkenen kuitenkin kirjoittaa, että olen kaikenkaikkisella kiltteydelläni ansainnut edes yhden seuraavista lahjatoiveista. Joten, pidemmittä puheitta, tässä ne ovat.

Toivoisin sinulta, Joulupukki, tänä jouluna seuraavaa:

”Vain valkeata jooouuluuaa!”
Listani ensimmäinen, ja alkuperäisesti ainoa, toive, joka tuskin toteutuu täällä trooppisessa Etelä-Suomessa. Muuta en olisi tarvinnut. Jo sellainen tomusokerikerros lunta olisi riittänyt, mutta ei. Jopa Syyriassa pyryttää! Että mikä tässä nyt on niin vaikeaa, herra Pakkasukko? (anteeksi Pukki tällaisesta monikulttuurisuususkollisuudesta, mutta voisit vinkata sille kollegallesi tästä epäonnisesta tilanteestamme) Antaa sataa, lunta tupaan!!
(mutta koska edes Matti Huutonen tai Pekka Pouta eivät voi vaikuttaa lumisuuteemme, on minun jatkettava listaani, jotta saan edes mahdollisuuden saada jotain vastinetta tälle ylihinnoitellulle postimerkille, jonka olin pakotettu ostamaan kirjeeni postituskuoreen lappusen perilletoimittamiseksi. Vaikka eipä se ylänurkkaa peittävä paperinpala takaa kirjeen toimitusta millään lailla, vai mitä Itella Posti (en edes osannut päättää, minkä postin myöhästymisuutisen tähän linkkaisin..))

Vaikka seuraava ryhmittymä ei ole millään tavalla sydäntäni läsnä, täytyy minun vastuullisena kanssaihmisenä toivoa voimia perussuomalaisten some-vastaavalle (tai millä tittelillä lie operoikaan), mikäli heillä tällainen henkilö listoillaan on (ja ei, Antti, en puhu nyt sellaisista sinulle hyvin tutuista listoista). Tämä mahdollinen työntekijä on joutunut nyt niin koville varsinkin henkilöiden Kiemunki, Hakkarainen ja Tynkkynen, sekä mahdollisesti myös Eerola, kanssa, että rentouttava joulutauko lienee paikoillaan. Voimaintoivotukseni voit konkretisoida vaikka lasisen pohjan ja puisen korkin väliin. (en millään tavalla kannusta ihmisiä kittaamaan muuta kuin juomakelpoista vettä ja näin jouluisin Hartwallin Jouluomenaa (sillä se nyt vaan on yksinkertaisesti ihan himpskatin hyvää (eikä tämä todellakaan ole piilomainontaa, kun sen näin avoimesti teen ja myönnän)), mutta eihän yksi viinipullo tunnu missään! (perustan väitteeni osittain erään perussuomalaisen itsensä hiljattain lausumaan kannanottoon. Ja täten, tällaisten lausumien nostattamien myrskyjen tyynnyttelemisten jälkeen, nestemäinen jaxuhali ollee yhä oikeutetumpi)) Merkillä ei niin ole merkitystä. Jopa melkein Tsekkiin rantautunut, niin sanottu kuubalainen velkaviini varmasti ajaa asiansa.

Että maailman eri maiden johtajat, neuvottelijat, kansoittajat, oikeastaan ihan kaikki ihmiset tajuaisivat, että tulitauko tarkoittaa sellaista tilannetta, jonka aikana ei sodita (tai varsinkaan pommiteta kakaksi siviilien auttamiseksi tarkoitettuja avustusrekkoja).

Että jokainen Trumpin tällä hetkellä omistama tai hänen haltuunsa tulevaisuudessa myöntää aiottu lippis tuhotaan brutaalisti ja välittömästi. Kyseiset kotsat kaventavat miehen ennestään suppeita näkökulmia – vieläpä rajaamalla äärilaidat näkyvistä. Toisaalta on kyllä hyvä, etteivät äärivasen tai -oikea saa ylen määrin huomiota, mutta kyllä ne täytyy tunnistaa ja osata nähdä. Tai käy niin kuin kävi. Ja onhan ne lakit nyt jokseenkin hirveän näköisiä. Vaikka niin, ymmärränhän minä mitä hän yrittää päähineillään peittää...

Yhtä HSL:n seutulippua (en ole varma, kuinka ennakkoon näitä voi ostaa, joten ihan vaan rahat tällaiseen riittävät oikein hyvin). Toivoin tätä jo viime jouluna, mutta et silloin tikettiä ennaltafiksuna tuonut. Pystyit jotenkin aavistamaan (monen skeptikon tavoin), ettei Länsimetro kuitenkaan kulje elokuussa Espooseen. Nyt on arvioitu, että valmistuminen ajoittuisi aikaisintaan huhtikuulle. Että jos kirjaat sen lipun käyttöpäivän elo-syyskuun vaihteeseen, niin silloin kyseinen oranssi ihmiskuljetin saattaa liikkuakin. Ja sen päivän koittaessa lupaan ajella väliä Tapiola-Mellunmäki hartaasti koko aamun ja ehtoon! (samalla voisin toivoa Länsimetron rakentajille jonnekin Keilaniemi-Matinkylä välille muutamaa kivipölynimuria, ihan varalta vaan, tulevaa ennustaen)

Miellyttävää, positiivisesti yllätyksellistä (en tarkoita teitä, Venäjä, Johaug, Sunby, Eremenko tai Un Mec d´Heripre (hevonen!!)) ja nauruntäyteistä seuraavaa vuotta jokaiselle mahtavalle kaverilleni ja kaikille muillekin hyville tyypeille!

Tällaisia törinöitä siis tänä vuonna! Tiedän, että teet hartiavoimin töitä toiveideni toteuttamiseksi, enkä todellakaan odota kaikkien täyttyvän. Hyvä joulumieli syntyy jo glögillä ja itse koristelemilla pipareilla!
Lukemani mukaan siellä Korvatunturilla on ollut ja tulee olemaan vieraita ennätysmäisesti. Tuntuu hassulta, että ihmiset matkustavat ihan eri puolilta maailmaa vain sinua tapaamaan. Mutta niinhän sinäkin toisaalta teet. Voimia siis huomiseen maailmanympärysmatkaan (voittaisit muuten Amazing Racet mennen tullen...) ja muutenkin sinne kaikille oikein hyvää joulua!
Huomista tapaamista innokkaasti odottaen,


Tyttönen

ps. Avuliaana ja ihan ohivilahtavana mainintana haluan vielä huomauttaa, että se meidän takan savupiippu on muurattu alhaalta umpeen. Ettei tule mitään noloja tilanteita sitten...


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Se se on - ja se on siinä!

Koska olen toisinaan hajamielinen ja liian monessa mukana (mistä lie senkään perinyt), missasin aika mahtavasti viimeisen postituspäivän. Aikatauluista pidän kuitenkin kiinni, joten pakkohan viesti on jotenkin saada perille. Siispä tässä se kortti, jota en koskaan tehnyt. Tavoitellun vastaanottajan luulisi tunnistavan itsensä :P

Se on se joka odottaa kotona aina
"Tuu peremmälle, kahvia?, puuta paina!"
sillon padat liedellä porisemassa
"meinas palaa, kun olin taas jorisemassa"

Se vastaa aina kun sille soittaa
päivä tai yö, kyllä sen tavoittaa
ja tuntikin menee siinä jutellessa
mitä VR tekee, mitä sanoi pressa

Vaan vahingossa jos sivuat lätkää
vastaanotat sitä saarnan pätkää
miten pitäisi tehdä, tai se tulevaa povaa
punainen sydän sykkii kovaa

Kyllä kuulumiset se aina kysyy
hetken hiljaa silloin pysyy
kuuntelee turailut mitä taas tein
hengissä ollaan, siinä tärkein

Ja jos esseessä vaikka tulee tenkkapoo
huudan Osmona puhelimeen haloo
ja ideoita sataa kuin Ruotsissa lunta
onneks meillon yhtä virtaava tajunta

Tässäpä vähän sitä mitä se on
kaikin puolin sanoinkuvaamaton
älä alukselle kaappaa, syliisi vaan
kun sua viikon päästä pääsen halaamaan!

Mitä passeleinta isänpäivää kaikille asianomaisille! <3


tiistai 8. marraskuuta 2016

Aivojen syväluotaus - osa 1

Olen viimeisen kahden kuukauden ajan elänyt ja kokenut niin paljon, etten ole oikeastaan (mukamas) ehtinyt tuntea ja ajatella hirveästi. Siispä nyt on aika syväluodata aivoni – toiminto, jota suosittelen jokaiselle säännöllisesti vähintään kuukausittain, mieluiten parin viikon välein. Saat luvan kanssa keskittyä itseesi, sillä henkinen hyvinvointi on ihan mukava asia. Ainakin tällaista päässäni nyt siis liikkuu:

Olen valtavan helpottunut, kuinka vaivatonta kaikki on oikeasti ollut. Uudelle paikkakunnalle kauas kotoa muuttaminen oli yllättävän vähän mutta kuitenkin jokseenkin pelottava ajatus. Että sitten en enää saakaan CrazyRussianHacker-videosuosituksia veljeltäni tai iltahalia äidiltäni. Miten minä oikein selviydyn?
Kuten sanoin, yllättävän hyvin.
Asuntoni on kaikin puolin aika passeli. Se on sopivan matkan päässä yliopistosta eli päivittäin tulee käveltyä edes vähäsen. Se on koollisesti juuri sopiva ja vaikka baari-ravintola Rentukka on ihan kulmilla, meininki on ollut erittäin rauhallista. Mistä täytynee kiittää myös naapureitani, sillä satunnaista keilapallon vierimisääntä lukuun ottamatta (tiedättekö sen oudon pyörimisäänen?) häiritsevää mekkalaa ei juurikaan kuulu.
Ja toinen naapureistani on muutenkin ihan mahtava (saattaa se toinenkin tietty olla, emme ole vielä kohdanneet), kutsuttakoon häntä vaikka verkkari-Villeksi kummallisten sattumien sarjan takia. Hän on lainannut minulle ensin imuriaan ja sitten kännykkäänsä, ja täten pelasti minut melkoiselta romahtamiselta.
(Lukitsin siis itseni tässä taannoisena sunnuntaina asuntoni ulkopuolelle avai- ja puhelimetta. Ihana naapuri tosiaan seivasi tilanteen, ja pääsin lopulta suorittamaan ”ihan vaan nopeen kauppareissuni”. Nyt ovessani on naula (jonka ihan itse sain naulattua melkein suoraksi) ja naulassa avain silmän korkeudella – ei ole oikeasti mahdollista että unohdan sen uudestaan.)
Hänellä on myös hyvin omaleimainen nauru, joka kyllä lävistää paperiseinän välissämme. Lisäpiristystä päiviini!

Ainoa asia, mikä kodissani tällä hetkellä vaivaa, on (jonkinasteisen pikkujääkauden lisäksi) se, etten voi oikein laulaa täällä. Kyseinen akti on hyvinkin merkittävässä osassa jo mainitsemani mielenterveyden ylläpitämisen kannalta. Olen huomannut, että laulaminen puhdistaa (voisiko olla vielä imelämpää ajatusta mutta kun se nyt vaan on totta) ja voin oikeasti paremmin jos saan lauleskella vapaasti. Mutta. Nyt en voi. Hymisen hissukseen kuuntelemani musan tahdissa, mutta eihän se nyt ole sama asia.
Toisaalta, käytävän toisella puolella asunee oopperatähteyttä tavoitteleva neitokainen, jolle ohuet seinät eivät ole mikään ongelma. Sunnuntaiaamu 9.26, mikä täydellinen ajoitus äänenavaukselle. Harkitsin jo hetken, alanko battleen hänen kanssaan. Tyhjentäisimme siipemme muista elävistä varmaankin kohtalaisen nopeasti.
Yliopistolla on ilmeisesti joitain musiikkiluokkia, joihin voi vain mennä ja harjoittaa musisointiaan. Taidan syventyä niiden etsimiseen pian tosissani.

Valtava huojennus valtaa minut oikeastaan päivittäin, kun astelen kulloisenkin luentosalin edustalle ja siellä odottaa minua aina muutama samanmielinen suomalainen hymy kasvoillaan. Porukka täällä on aivan uskomattoman mukavaa! En olisi mitenkään voinut edes unelmoida tällaisesta jengistä. Jotenkin edelleen on hassua ajatella, että olemme (lähes) kaikki kiinnostuneet samoista asioista, kun yleensä itse on ollut porukassaan ainoa jota vaikkapa suomen kielen taivutus on kummaksuttanut (kuulostaa kuivalta, mutta sano minun sanoneen, ei sitä todellakaan ole!). Isoon luokkaan muodostuu väistämättä pienempiä ryhmiä, ja olen hirmuisen iloinen kun saan olla osa sellaista.
Ja ne lautapeli-illat!
Olen vaan ihan tosi tosi onnellinen, että kaikki nämä tyypit ovat täällä!!

Raha-asiatkin ovat enemmän kuin kunnossa. Asuntoni vuokra on tietyistä syistä niin naurettavan pieni, että tuilla pärjää kyllä aivan mainiosti. Opiskelijaelämän kituuttaminen ei ainakaan vielä ole tullut tutuksi (olen onnellinen tästäkin).

Ja (tämä on kyllä hivenen ristiriidassa aloitukseni kanssa mutta olkoon) olen myös löytänyt itsestäni uuden tunteen, jonka olemassaolosta en edes ollut tietoinen. Suoraan sanoen jännittää mitä tulee tapahtumaan.

Konettanikin jännitän jokseenkin, hän osoittaa vanhuuden merkkejä. Vietimme eilen yhdessäolomme kolmivuotispäivää, minkä kunniaksi hän meinasi tappaa itsensä. Elvytin raukkaa parhaani mukaan, ja lopulta hän suostui jäämään vielä ainakin hetkeksi luokseni. Älä jätä minua, älä jätä, minä tarvitsen sinua! Vaikka olemmehan me jo kokeneet kaikenlaista. Kyllä siinä väistämättä väsyy itse kukin.

Olen tosiaan ollut sellaisessa henkisessä tuottamattomuuden tilassa. Koko ajan on jotain muuta menoa ja koettavaa. Oma ja nimenomaan omaehtoinen ja vapaavalintainen kirjoittaminen ei ole osannut ängetä itselleen tilaa. Tähän kiinnitän tulevaisuudessa huomiota, sillä kuten laulaminen myös kirjoittaminen avaa jotain epämääräisiä lukkoja sisälläni ja, ennen kaikkea, aivoissani. Ajatukset tuntuvat heti kirkkaammilta ja selvemmiltä, kun niitä voi ensin sadasosasekunnin pohtia harmaissa aivosoluissaan ja sen jälkeen nähdä likaisella ruudulla epätoivoisesti yrittämässä muodostaa järkeenkäypiä lauseita ja sitä kautta suurempia kokonaisuuksia.
Ja kuten olenkin jo todennut, ”en osaa puhua, mutta voin kirjoittaa kyllä siitä.” Pidän itseäni (nimenomaan puhuvana) tarinankertojana, mutta se on ehkä hassukin ajatus, sillä kirjoittaminen sujuu niiin paljon paremmin. Mutta, harjoittelemalla oppii, joten jatkan kyllä höpinöintiäni – koittakaa kestää, oi rakkaat kuuntelijani!

Yksi parhaista uusista ystävistäni (hassua kategorisoida heti ihmiset, uudetkin tuttavuudet, mutta luulen, ettei hän pistä tätä pahakseen) tokaisi erään kertomani tositarinan (joka koski edellisen päivän kauppareissun oikeasti uskomattomia käänteitä) jälkeen, että ”mä haluun sun elämän”.
Olin sekä imarreltu, hyvin epäilevä että jonkinmoisen flashbackin kokeva.
Ala- ja yläasteella minulla oli nimittäin paras kaveri, jonka elämän halusin. Hänelle sattui aina kaikenlaista ihmeellistä ja kummallista, ja kateellisena vain vierestä kuuntelin mitä hän oli milloinkin tehnyt. Kunnes sitten eräänä päivänä päätin, että nyt minä olen hän. Että minäkin alan elämään ja kokemaan ja tekemään enkä vaan valu viikkojen läpi hymyttömänä.
Ja se toimi.
Toimii.
Nyt elän ja koen ja teen toisinaan monenkin puolesta. Olen saavuttanut sellaisen olotilan ja ehkä Ruben Stillerin painottaman mielenrauhan itseni kanssa, että uskallan tehdä juuri niin kuin haluan.
Ehkä elämäkin on tajunnut, että pikkuhiljaa voisi olla takaisinmaksun aika. Kiitän jo kaikesta kokemastani, mutta muista laiffi, että olet paljon velkaa :P
Ja samoin ystävä rakas sen kun päätät, että nyt minustakin tulee se, jolle tapahtuu. Ja asioita tapahtuu, takaan sen!

Tämmöisiä tärinöitä löytyi tällä kertaa. Ihan hyvä purkaa ajatuksia ja kokemuksia edes jollekin. Suosittelen vahvasti. Sitä kun valitettavan usein vain painaa menemään eikä pysähdy ajattelemaan, että mitenkän minulla nyt menee. Tällaisissa asioissa saa olla itsekeskeinen, se on jopa vaadittavaa. Joten kirjoittakaa tai kertokaa tekin jollekin miten menee. Tai tehkää kymppilista (eli kymmenen kohtaa, jotka juuri tällä hetkellä saavat sinut onnelliseksi tai vaikka vaihtoehtoisesti huolestuttavat).
Eikä vaadi paljoa – kynän, paperin ja yhden tunnin kuukaudessa. Kokeile nyt, huomaat eron jo jouluun mennessä!

Mukavia pakkaspäivien jatkoja kaikille! Talvi on pukeutumiskysymys!


maanantai 10. lokakuuta 2016

Kun Bengt Holmström Nobelin sai

Sinä päivänä ei satanut, ja niin oli hyvä.
Harvinaisen lämmin lokakuu eteni etenemistään, hieman liian nopeasti jos minulta kysytään.
Ensimmäinen luento oli kuiva – enkä nyt viittaa jo mainitsemaani säätyyppiin. Toisaalta pelasimme kahootia, tiedättehän, sitä lukion ruotsin tunneilta tuttua värikyllästettyä nettipeliä, jonka musiikkimaailma on iankaikkisesti syöpynyt vaikkuisiin korvakäytäviini. Top10-listaa ei näytetty, pettymys oli valtava.
Opimme sen, että oikeat sanat pitää laittaa oikeaan järjestykseen, jotta toivotun kaltainen viesti menee perille. Olen melko varma, että viestittelyni on täten tuomittu yksipuoliseksi.

Siinä salissa oli aina kylmä. Kiedoin harmaan ja paksun kaulaliinan kaulani ympärille pitäessäni ovea samalla auki minun jälkeeni astuvalle. Hän naurahti tuhahduksenomaisesti, kaveri takanaan oli huomauttanut jotain nasevaa.
Moni meikäläinen oli kerääntynyt seuraavalle tasanteelle. Laskin takkini tuolin selkänojalle, siihen repun päälle. Kaverini, joka istui kyseisellä tuolilla, katsoi kysyvästi, toivotti kai huomenta.

Viesti oli haastava, se piti muotoilla oikein. Ei saa olla liian menevä, jyräävä, tuomitseva, energinen, löysä, monimutkainen, vaikeastilähestyttävä, anteeksipyytävä. Olin ehkä vahingossa.

En tiennyt, miten sanoisin apassi. Enkä oikein keksinyt, mitä sanoisin sinulle, joka et tekstiäni kielimuurin takia ymmärrä. Miten selittää (äidin)kielestä, jota ei kuitenkaan itsekään näytä osaavan aina kunnolla, muille, joilla on vielä vähemmän osaamista siitä? 

Jono kiemurteli vessoille asti kuin ekstrahormonoitu käärme sihisten ja valuen hitaasti kohti tarjotinpinoa. Ruokailu oli hidas, tietenkin, sillä minä olin mukana. En aikaisemmin yleensä ole syönyt papuja, mutta tänään ne maistuivat maukkailta jauhelihan seassa. Sämpylän pehmeys miellytti meitä jokaista. Istuimme siinä kauan jutellen koulusta, joulusta, leffoista, naisista, miehestä, kuukausista, päivistä ja kuukausipäivistä, runoista, sanoista, Suomesta ja suomesta. Olin onnellinen.

On hieno taito osata kuunnella, sillä silloin kuulee itsekin. Ja muistaa. Muistutin muita koko päivän ajan aina tilaisuuden tullen, mutta itse muistin tehtäväni vasta toisen mainitessa jostain tarpeeksi lähelle liippaavasta. Kymmenen minuutin jälkeen unohdin seuraavan asian. Olin myöhästynyt, ainakin päivällä. Ehkä alkujaan olinkin liian aikaisessa, katsotaan asiaa uudelleen kevään puolella. Kirjoittaahan voi milloin – ja erityisesti miten – tahansa.

Kiitän erityisesti jokaista koulutieni varrella kasvavaa vaahteraa. Teidän lehtenne ovat kauniita ja valtavan ihania kahlata. Olin lapsi taas, tosin kenkäni olivat liian isot. Vasemman nauha aukesi 800 metrin välein.

Koputin naapurini ovelle, taas, ja kuulin oven läpi, kuinka hän veti paitaa ylleen ja housuja nahkavyöllä jalkaansa. Elämän pienistä asioista pitää nauttia! Se imuri oli yllättävän kovaääninen, hyvin sympaattinen kuitenkin ja hommansa hoitava. Nyt voin hengittää vapaammin. Kieltäydyin teestä, sillä en juo sitä. Nyt kadun asiaa. Taidan koputtaa huomenna uudestaan.

Hämmennyin yhä entisestään suomalaisten leffojen äänimaailmoista. Katsoin kotimaista draamasarjaa Downshiftaajat suomalaisella tekstityksellä, sillä en saanut puheesta selvää. Suosittelen kokeilemaan, se on elämys!
Kukakohan kirjoittaisi minun puheeseeni tekstityksen?

Keittelin omenahilloa kanelilla (tai toisin päin), niin että koko siipemme tuoksui hillosokerin aikaansaamalle ihmeelle. Nauroin itsekseni ihanan sanattoman musiikin tahdissa, ja tanssahdin siistillä lattialla. Hämmästyin yhä uudestaan huoneeni kokoa. Ei täällä mikään tropiikki todellakaan ole, muttei enää onneksi ihan niiiin kylmä kuin muutama päivä sitten.
Rentouduin, tyhjensin mieleni ja katselin raukein silmin nojatuoliani, joka on verhoutunut isomummini moniruutuiseen ja -väriseen neulevilttiin. Se on semmoinen lukijan tuoli, valo ja kaikki.

Halusin vaan kertoa, niin, että tänään oli tällainen päivä. Harvinaisen vapaa, painoton. Huoleton. Sain nauraa ja naurattaa, oppia ja opettaa, elää ja olla. Loin uutta, paljon, mutten välttämättä mitään näkyvää (paitsi sen soseen).

Tänään olin onnellinen.
Tänään olen onnellinen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Muista kypärä ens kerralla !!

Tehtäköön tämä heti kättelyssä kaikelle kansalle selväksi, mikäli joku sen on missannut: Olen muuttanut Jyväskylään. Dramaattinen uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen koettiin kyllä jo reilut kolme viikkoa sitten, mutta kaiken kiireen (laiskuuden ja nukkumisen) vuoksi kirjoitteleminen on jäänyt muka kaiken muun tärkeämmän jalkoihin. 
Muuttoajatus ei suinkaan ollut mikään hetkellinen neronleimaus. Kävi nimittäin niin hassusti, että pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon kovasti rakastamaani suomen kieltä. Siksi keräsin kamppeeni ja äitini avustuksella asutuin Keski-Suomeen. 

Ensimmäiset viikot ovat menneet tutustuessa – sekä kaupunkiin ja sen ihmisiin että yleisesti tähän uuteen elämänvaiheeseen. Jokainen, jolle muutostani kerroin, sanoi ensimmäisenä, että ”Jyväskylä on kiva opiskelijakaupunki”. Siis ihan joka ikinen. Ja oikeassahan he ovat, ei sillä. Jos jotain olen kuitenkin jo oppinut, on se jyväskyläläinen liikennekulttuuri.

Kaupungin yleisin liikenneväline on kiistatta polkupyörä. Varsinkin kampusalueilla kaksipyöräisten määrä huitelee tuhansissa. Pelkään sitä päivää, kun alan huomaamattani pelaamaan dominoa ja kaadan viidettä tiuta pyöriä, jotka on alkujaan parkkeerattu siistiksi, monisataiseksi riviksi. En edes ymmärrä, miten opiskelijat aina löytävät oman konkelinsa. Ja kuinka ne kuitenkin aina ovat pystyssä...

Tsygän suosio on ihan ymmärrettävä, se on suht nopea eikä maksa maltaita – ainakaan useimmat yksilöt. Empiiristen tutkimusten perusteella voisin väittää, että mitä rämäisempi fillari, sitä ylpeämpiä siitä ollaan. Eihän se nyt ole pyörä eikä mikään, mikä ei pauku tai narise poljettaessa. Maalipinta voi olla huoletta vähän kuluneempikin – kura ja ruoste kumminkin peittävät suurimman osan runkoa. Sitä paitsi, mitä enemmän koneesta lähtee ääntä, sitä todennäköisimmin kanssaliikkujat kuulevat sinut, eikä niin sanottua kamikaze/sukkahousupyöräilijän yleensä aiheuttamaa säikähdysreaktiota synny.

Mutta väistävätkö ne kanssaliikkujat sitten sinua?
Eivät.
Hämmästyttävän usein todistan tilanteita, joissa konkelisti rimputtaa kelloaan kuin mikäkin Hector Salamanca, mutta edellä kulkeva lössi ei tee minkäänlaista väistöliikettä. Tämän seurauksena kaksi- ja nelipyöräisten on siis ajettava samalla kaistalla (mikäli halajavat edetä), mikä saattaa tuoda uusia vaaratilanteita ja puuskahdusaaltoja muutenkin niin liikenneraivoisan kansan parissa.

Terävimpiä huomioita jyväskyläläisestä liikennnekäyttäytymisestä teki kuitenkin keski-iältään kahdeksikon pintaan pyöristyvä kuusipäinen poikajoukko. Eräs paikallinen sivistyslaitos tönöttää koulumatkani varrella, ja sen pihalla harjoitettiin eräänä syksyisenä aamuna tieteellistä tutkimusta kirjaamalla ylös ohikulkijoiden ominaisuuksia (erityisesti kulkemiseen liittyen, ei henkilökohtaisuuksia). Useimmat kirjoittelivat pareittain tai ryhmissä viivoja papereihinsa, mutta jo esitelty poikaporukka oli päättänyt siirtyä tutkimisesta tiedottamiseen.

”Älä katso puhelimeen kun kävelet!” mitä säesti toisen asiallinen lisäys: ”Pyörä voi ajaa yli.”

”Hei, toi ei käyttänyt vilkkua!” ”Valot päälle!”

Ja mielestäni paras ja oikeastaan tarkin havainto, mitä en itse ollut huomannutkaan (vaikka olen melkein yhden A4:sen verran aiheesta jauhanut):
”Muista kypärä ens kerralla!”

Hyvin harvalla tsygäilijällä on täällä päässään maailman halvin henkivakuutus (johtuen varmaankin juuri opiskelijoiden (eli tietyn ikäryhmän) suuresta määrästä). Osuus on varmasti jotain kymmenyksen luokkaa. Vaikka, kuten olen pyrkinyt osoittamaan, pyöräilijä on avuttomimmassa asemassa varsinkin paikallisessa liikenteessä (eikä ison kirkon, Helsingin, touhukaan aina niin mieltä ylentävää ole. Hyökkäävät jo omiensa kimppuun!). 
Kannustan kaikkia olemaan vahvoja ja vähemmistöjen puolella – muista ens kerralla kypärä!


lauantai 27. elokuuta 2016

Paluu arkeen - Hesari 27.8

Seuraava juttu päivittyy pätkissä, sillä ihminen ei moninaisten tutkimusten mukaan enää nykyään pysty keskittymään yhtäjaksoisesti kovinkaan kauan oikein mihinkään. Toinen tekosyy voisi olla puhurittava Rauli-myrsky, joka tällä hetkellä katkoo sähkö- ja siten myös junayhteyksiä minkä ehtii. Ja kaataa äitini pyykkitelineen. Että näin.

Tyttönen palaa viimein lomatauoltaan, joka ihan huomaamatta ylimitoittui kuin Länsimetron kulukustannukset. Kesä auttamattomasti lähenee loppuaan, ja on aika palata arkeen. Ja sitä kautta yhä mielenkiintoistuviin uutisiin. Ottakaatten täten tämänpäiväinen Hesari kätösiinne ja lukekaa totuus maailmasta!

Etusivu on kerrankin etusivu, mistä propsit Vepsäläiselle. Päivän fingerpori olikin sitten siinä..

Ensimmäisen aukeaman nostoista mainitsen vain mahtiotsikoinnin ”Rovio palaa juurilleen”. Kiitos tästäkin.

Päivän polttavimmaksi puheenaiheeksi eli aitiopaikalle on nostettu Yhdistysrekisterin talkoot (kaikki tähän Suomennostamiseen osallistuvatkin!), joissa siis 40 000 suomalaista seuraa tapetaan pyyhkimällä ne kirjoista. Ei sillä että tässä nyt mistään kansanyhdistysmurhasta olisi kyse, moni seura on jo kuihtunut vuosien saatossa ihan omatoimisesti. Mutta onhan se nyt jokseenkin surullista, suomalaisuutta tässä nyt kuitenkin lakkautetaan. Toisaalta en henkilökohtaisesti ole oikein koskaan ollut minkäänlaisten liikkeiden ystävä, että sikäli. Penkkiurheilu menettelee..

Oikein hyvää Suomen luonnon päivää kaikille! Ja Espoopäivää myös! (mitkä juhlat käyvät ilmi sivuilta 10 ja vähän enemmän) Päivän tarkoitus on saada ihmiset metsään omatoimisille luontoretkille. Juttua varten haastateltu viestintäkoordinaattori Jukka-Pekka Ronkainen kertoo seuraavaa: ”Erityisen iloisia olemme, jos ihmiset aktivoituvat viemään luontoon ihmisiä, jotka eivät sinne niin paljon muuten pääse, kuten senioreita tai maahanmuuttajia.”

Tai ihan vaan itsensä. Kuinka moni kävelee luonnossa viikoittain, ja ennen kaikkea vapaaehtoisesti? Valitettavasti aika harva perusjamppa tai -jampatar, sillä on muka kaikkea muuta ”tärkeämpää, kiireellisempää”. Vaan kuinka piristävä vaikutus sillä minitaaplailulla puitten suhistessa onkaan! Kyllä tässä olisi kansanterveyttä suuresti kasvattava tekijä, metsässä kävely. Eikä niinkään sen etenemisen vaan pöheikön takia. Ja ihan jokaiselle ihmiselle!


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kymppilista

Eri puolilla maailmaa on viime aikoina todistettu niin järkyttäviä ja käsittämättömiä tapahtumia, että oikein oksettaa. En avaa niitä tässä sen enempää, tiedätte varmasti mistä puhun. Uskon kuitenkin maailman ja ihmisen hyvyyteen ja tahdon keskittyä elämän valoisiin puoliin. Siispä tässä kymppilista asioista, jotka saavat minut tällä hetkellä hymyilemään.


1. Opiskelupaikka
Päivitystä taannoiseen postaukseen: opiskelupaikka nyt varmasti hallussa! Kiskoni kulkevat Jyväskylään suomen kieltä oppimaan (kun sen taito tällä hetkellä on mitä on...). Olen edelleen vähän ihmeissäni, että kävikö tässä nyt tosiaan näin (huomioikaamme jo raportoimani koevastaukset), mutta toisaalta alitajuisesti kyllä koko ajan tiesin, minne tieni vie. Luotto VR:ään on kova tulevina vuosina. Tämä logistiikka-aspekti tässä kenties eniten huolestuttaa...

2. Asunto
..ellemme ota huomioon asuntotilannettani. Sain nimittäin opiskelijakämpän (YKSIÖN!!!) - tosin vain maaliskuulle. Että sinä joka asut Jyväskylän välittömässä läheisyydessä, majoittaisitko sisäsiistin, maailman toiseksi parhaita korvapuusteja leipovan opiskelijan alun (meinasin kirjoittaa opiskelijan ja ihmisen alun, mutta silloin voisit erehdyksekkäästi luulla minun olevan raskaana, mikä ei toisaalta ulkomuotoni huomioon ottaen olisi ollenkaan hakuammunnallista, mutta todettakoon nyt kaiken kansan edessä että en ole. Lupaan kyllä ilmoittaa sitten kun.) pariksi kuukaudeksi ylimääräisen vinttikomerosi nurkkaan? Toivon muutamaa seinää ympärilleni, kattoa ja hölkkäävää vettä. Mitä vaan (ja erityisesti) maan ja taivaan väliltä.

3. Ilmastointi
1,5-tuntinen jonotus Kodin1:ssä oli siedettävä (oikeastaan lähes nautinnollinen), sillä loistavan ilmastoinnin ansiosta kaupassa ei ollut kuuma oikeasti ollenkaan. Vaikka muutamatuhatpäinen ihmislauma kiemuraisen jonottamisensa lomassa huokaili huolellisen tasaisesti sekä kumman yhtäaikaisesti, ja siten tarpeettomasti lämmitti rakennuksen sisäilmaa.

4. Laktoosi-intolerantti ampiainen
Söin täysin tyytyväisenä jäätelöä terdellämme (hah, mikä sana!), kun muuan ampiainen pörräsi itsensä paikalle ja pelkällä olemassaolollaan turmeli makunautintoni. Tämä ei hänelle kuitenkaan riittänyt, vaan pörriäinen änkesi itsensä lautaseni reunalle tassuttelemaan ja lipittämään rouhenougatin jämiä. Ja vaikka kuinka maanittelin, uhkailin ja kiristin, ei siivekäs ottanut lähteäkseen. Siispä saatoin vain toivoa, että kyseinen ampiaisyksilö oli laktoosi-intolerantikko. Miettikää sitä pörinää, minkä se päästää liihottaessaan kukasta kukkaan! Saattaisi silloin jopa peittää alleen naapurinpojan rumpuharrastuksen.

5. Naapurinpojan rumpuharrastus
Ja tämähän on ihan mahtavaa, sillä olen kaiken musiikkiin liittyvän puolella ja ehdoton kannattaja. Muttamutta.
Tilannehan on alkanut viime viikon puolella, jolloin naapurin naapuriin on kaikesta päätellen ostettu rumpusetti. Se on loogisesti asetettu ulkotiloihin, jotta asunnossa asuvat saisivat edes näennäisen rauhan soitannolta. Fakta kuitenkin on, että sitä paukutusta ei noin vain paetakaan! Minun näkökulmastani sijoittelu on mitä mainioin: melun tiellä on puuta, rakennusta ja pensasta sen verran että ääni hivenen vaimenee, joten pystyn seuraamaan harjoituksia lähinnä naurun säestämänä. Rakastan kaiken epätahtisuuden keskeltä satunnaisesti mutta varsin päättäväisesti kajahtavaa hihatin sointia. Harjoittelua se vain vaatii, anna mennä! Mistä sitä tietää, vaikka kuuntelisin seuraavaa Joey Jordisonia. Tosin aina veikata saattaa...

6. Festarit, niiden tunnelma ja niillä käyvät ihmiset
Tiksi ja Tuska koettu, saas nähdä tuleeko muita (festariteksti tulossa tuonnempana). Mutta nämä ihmiset! Erityisesti mieleen jäi mies, joka toi minulle narikkaan lämpimän ja herkullista tuoksuaan ympärilleen levittävän Chicked Hawaijin. Pitsa kirjattiin meille sisään ajassa 17.25, mutta nouto sijoittui jonnekin yhdentoista tietämille. Oli varmaan tosi namia silloin! Toisaalta olin hyvin hämmästynyt, että mies ylipäätään tuli pizzansa hakemaan, sillä hänen humalatilansa oli huomattavasti suurempi kuin minun tuleva asuntoni. Että tuskin matkaevään jäähtyneisyys elämysherkkua turmeli.

7. Ihmiset ja Pokemon Go. Ja hurmaava työkaverini, joka nauraa jokaikiselle peliin liittyvälle uutiselle. Olemme lajissa erittäin hyvin mukana ottaen huomioon, ettei kumpikaan meistä ole vielä sitä pelannut.

8. Seuraavat kuuluvat yhteen ja samaan tapahtumaketjuun:
ihan törkeän hyvin yhteenlaulavat, tanssivat, komeat ja hauskat itävaltalaispojat, lauantai Loviisassa, Eino Leinon runosta säe Miksi murheinen lievästi saksalaisittain murtaen laulaen, mölkky ja erään heittäjän käsittämättömän huono tuuri, mökkifiilis, makeat mustikat ja niiden poimiminen, yhteishenki, laulusauna, kesä. Kiitän!

9. Auringon tuoksu iholla

10. Äidin keittämän metsämansikka-mustikka-villivadelmahillon tuoksu. Eikä se makukaan mitenkään hassumpi ollut.

11. Bonuksena vielä maailman mainioin koira
Tapasin hänet Mellunmäen mielenkiintoisilla kulmilla. Noin satakiloinen hyvin suomalainen mies ulkoilutti varsin löysäotteisesti suurin piirtein 80-kiloista koiraansa, josta painosta karvojen osuus oli varmasti yli puolet. Lenkki näytti sujuvan mitä mainioimmin, kunnes tapahtuu se mikä hyvin usein tapahtuu: nyt ei vaan enää jaksa. Kertomuksemme koira vaipui tällaiseen henkisen kuolemisen tilaan ja mäiskäytti itsensä maahan suorilta käpäliltä. Näky oli sanoinkuvaamaton! Voitte vain kuvitella asvalttia ravistelleen mäjähdyksen aiheuttamaa koiran karvoituksen värinää, kun eläin täydellisessä onnessaan kuumalla kivitiellä köllötteli. Tässä vaiheessa hyvin suomalainen mies kaiketi jo hivenen turhautui ja yritti maanitella koiraa nousemaan ylös ja jatkamaan matkaa. Yrityksen epäonnistuttua pahemmin kuin Länsimetrohanke hyvin suomalainen mies alkoi hellästi potkimaan, tuuppimaan, koiraansa (tai no käy näist omistajuusasioist ny sit sanomaan), mutta eipä sekään suunnatonta etenemistä tilanteeseen tuonut. Koirankarvat saatiin tosin taas heilumaan. Muutama minuutti siinä meni jokaisen asianosaisen otettua itselleen melko staattisen asentonsa, kunnes koira sai tarpeekseen makoilusta, kömpi ylös neljälle jalalleen ja lähti könyämään hyvin suomalainen mies perässään kohti kerrostalon rappua. Joka sijaitsi suunnilleen kymmenen metrin päässä laskeutumiskohdasta.
Mutta aina ei vaan jaksa. Pisteet koiralle asenteesta!


Näin pienistä asioista saatiin taas meikäläinen iloiseksi. Tehkää oma listanne, mieluiten viikoittain, ja lukekaa ajatuksella mitä olette siihen kirjoittaneet ja kertokaa se ihmeessä muillekin. Varmistetaan, että maailmassa kirjoitetaan paaaaljon paljon tekstejä myös iloisista asioista!!


sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

EM-finaalin voittaja on...

Tänään Euroopassa vietetään virallista spekulointipäivää. Ainakin koko jalkapalloa seuraavan populan parissa. Ja koska EM-finaalin alkamiseen on vielä puolisentoista tuntia, otan osaa tähän pohtimisprosessiin. Nyt on luvassa kovaa faktaa!

NHL-pelejä tilastoineet ovat raportoineet, että liigan peleissä ensimmäisen aloituksen voittanut joukkue voittaa ottelun noin kolmessa neljästä tapauksesta. Eli aloitusvoittaja on pelin voittaja 75 prosentin todennäköisyydellä. Kyseessä on siis jääkiekko eikä jalkapallo, mutta urheilulajejahan tässä kaikki ollaan! Olenkin siis tilastoinut koko jalkapalloturnauksen ajan pelien aloitusvoittajia ja todellisia voittajia. Käsittämätöntä kyllä, tällainenkaan muka simppeli tilastointi ei ole ongelmatonta.

Te tiedätte, kyllä, että jalkapallossa sekä feikataan että teikataan. Teikkaus tarkoittaa... Jaa-a, ehkä parempi ottaa suoraan wikipedialainaus avuksi. ”Jalkapallossa teikkaus tarkoittaa arvontaa, jossa vierasjoukkueen kapteeni saa arvata, kumpi kolikon puoli, kruuna vai klaava, jää yläpuolelle tuomarin heittäessä kolikkoa. Oikein arvannut vieraskapteeni saa valita puolen. Jos hän arvaa väärin, puolen valitsee vastajoukkueen pelaaja. Toinen joukkue aloittaa pelin.” Ja feikkauksen käsite lienee tuttu. Joten kiitos, jatketaan tilastoihin.

Koko jalkapallon EM-turnauksessa 2016 on tähän asti pelattu 50 ottelua (helppo muuttaa prosenteiksi, kiitän!), joita tässä hyväksikäytän. Epätarkaksi tilastoinnin tekee se, että alkusarjassa ottelu saattoi päättyä tasapeliin, jolloin pelissä ei aina periaatteessa ole voittajaa.
Kaikista peleistä aloitusvoittaja voitti ottelun 13 pelissä 50:stä eli todennäköisyys aloitusvoittajan otteluvoitolle on 26 prosenttia. Aika tarkasti täysin päinvastaisesti kuin NHL:ssä. Todennäköisyys, että aloitusvoittaja voittaa ottelun tai pelaa tasapelin on 46 %. Eli teikkauksen voittaja (joka siis aloittaa vasta toisen puoliajan) voittaa todennäköisemmin ottelun kuin teikkauksen häviäjä. Näin ollen ottelun aloittaja on potentiaalisempi ottelun häviäjä. Kai nyt oli mahdollisimman epäselvästi sanottu, ymmärsittekö?

Peleissä, joissa oli pelkkiä voittoja tai tappioita (eli neljännesvälieristä eteenpäin), aloitusvoittajan otteluvoittoprosentti on tasan 50 – tosin kaksi voitoista saatiin selville vasta rangaistuslaukauskisassa.

Aijai, miten ihanan turhalta koko teksti kuulostaa. Tämähän on täydellinen kunnioitus tälle iltayötä kohti kääntyvälle päivälle! Joten jatketaan ihmeessä!

Tarkastellaan lähemmin illan paria Portugali – Ranska.
Ranskan peleissä aloitusvoittaja on juhlinut pelin loputtua kolmena kertana kuudesta – eli 50 prosenttisesti. Yksi matseista päättyi ratkaisemattomaan tasapeliin.
Portugalin peleissä puolestaan aloitusvoittaja ei ole kertaakaan oikeasti ollut myös ottelun voittaja – ei siis kertaakaan! Kuviota sotkee maan tasapelisaldo: Portugali onnistui ratkaisemaan vain yhden pelin 90 minuutissa, viimeisimmän ottelunsa jonka se pelasi Walesia vastaan (2-0). Oikeasti Portugali on siis voittanut kolme peliä ja pelannut kolme tasan, mutta pelien aloitusvoittajan otteluvoittoprosentti on pyöreä nolla.

No mitä näistä monista prosenttiluvuista sitten pitäisi päätellä? Ihan mitä itse haluat! Eihän tällä koko tilastoinnilla ole minkään valtakunnan merkitystä!!! Jokainen peli on yksilönsä (voiko näin sanoa muustakin kuin elävistä olennoista?!), siinä voi tapahtua mitä vain, eikä 50 ottelua ole kovin laaja pohja vakavasti otettavalle huipputieteelliselle tutkimukselle. Sana on kuitenkin vapaa ja pakkohan tässä on jotain veikata (feikata) veikata. (vedin siinä virtuaaliset Ruonansuut, harva pystyy...:)

Ranska on aloittanut neljä kuudesta matsistaan, Portugali kaksi kuudesta. Näyttäisi siis siltä, että Ranskan aloitusvoitto olisi todennäköisempi (vaikka kotijoukkue onkin aloittanut ottelun 54 prosenttisesti – tällä kertaa se siis olisi Portugali). Ja koska Portugalin peleissä kukaan aloittaja ei ole ottelua voittanut, Portugali olisi seuraava jalkapallon Euroopan mestari. Jos Ranskan kapteeni kuitenkin menee ja voittaa teikkauksen, Portugali aloittaa ottelun ja todennäköisemmin myös häviää sen. Että kaikki on nyt oikeastaan siitä aloituksesta kiinni, sitten kuitenkin. Voisin kuitenkin jopa lyödä vetoa, että varsinaisella peliajalla ratkaisua ei tulla näkemään, sillä sekä Portugalin turnaushistoria että ihan oikea jalkapallohistoria antavat vähän osviittaa siihen suuntaan. Yle urheilu kertoo sivuillaan maiden kohtaamisesta Ranskassa EM-finaalissa 32 vuotta sitten. Toistaako historia itseään?

Hyödytön spekulointi on kieltämättä ihan mielenkiintoista, ja äärimmilleen vietynä oikeastaan taitolaji. Voittajan selvittämiseksi ei kuitenkaan valitettavasti taida auttaa muu kuin ottelun katsominen. Onneksi on jalkapallotilan omaava televisio, peliä energisesti ja toisinaan varsin äänekkäästi seuraava äiti ja Oreojäätelöä.

Nähdään kymmeneltä Ylellä!


torstai 7. heinäkuuta 2016

Artisti uutisvirrassa feat. muutama muu

Kyllä täytyy nykyään artistien ja heidän taustatiimiensä olla ajan hermoilla. Markkinoinnin kannalta uusimmat uutiset pitää olla hallussa. Vai mitä sanotte seuraavasta? Tämän viikon maanantaina Ville Valo julkaisi tulkintansa Freemanin aikoinaan tunnetuksi tekemästä, Hectorin sanoittamasta kappaleesta Olet mun kaikuluotain (kuulin sen siis tänään, ajan hermoilla tosiaan tässä itsekin...). Tiistaina puolestaan uutisoitiin laajasti, että Juno-luotain on vihdoin saavuttanut tavoitteensa eli päässyt Jupiter-planeetan kiertoradalle. Täydellisesti ajoitettu sinkkujulkaisu! Että kyllä tässä taisi Valo vähän ottaa vauhtia Junon siivellä, eikö?

Valon cover-tulkinta alkujaan John Denverin kappaleesta Annie´s song (huomaattehan Hectorin aivan sanatarkan käännöksen!) on julkaistu Love Recordsin 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Ja mikäpä ettei, ihan mukavaltahan tuo kuulostaa. Utuinen tunnelma tuo kyllä taivaallisen menon esille hieman eri tavoin kuin Freemanin äänityksessä.
Mutta sanoitukseen on puututtava! Ensinnäkin pisteet Hectorille riimiparista kasvoin-kasvoin ja tietty luotain-luotain, muttamutta... Hivenen epämiellyttävältä eikä ollenkaan romanttiselta kuulostaa minun korvaani kohta "kohta hengitän silmiis". Jos joku tulisi puhaltelemaan vähän valkosipulinkatkuisena minun silmiini, niin kyllä kauemmas työntäisin. Ehkä näin todella käykin, sillä tämän jälkeen kappaleen kertoja anelee yhä uudestaan "anna viereesi tulla". Ei onnistu!

Juno puolestaan pitää ainakin hetken aikaa etäisyytensä kohteeseensa, sillä sen on määrä tutkia Jupiteria tämän kiertoradalta käsin (tosin todennäköisesti ilman käsiä, voi suomi!). Tarkoituksena on selvittää, onko aurinkokunnan massiivisimmalla planeetalla kova sydän. Ehkä Junokin tulevaisuudessa laulaa (nykyisen räppäyksen lisäksi), että anna viereesi tulla...
Erikoista on se, että Junolle on jo annettu tarkka kuolinpäivä: 20.2.2018. Silloin se ohjataan iskeytymään Jupiteriin, jotteivät sen mukana matkustaneet Maan mikrobit vahingossakaan päätyisi yhteen Jupiterin 61:stä kuusta (kysyisin eräältä rakkaalta ex-matikanopettajaltani, että mikä todennäkösyyyys tässä on). Europa-kuun pinnanalaisissa merissä nimittäin saattaa piillä elämää, ainakin elättelevät tällaisia toiveita.. Voi voi, Juno-parkaa, käytä aikasi viisaasti ja ihmiskuntaa palvellen!

Vielä haluaisin huomauttaa, että Juno on oikeasti, Kummelin mahtihokemia mukaillen, sairaan nopee. Se on kulkenut viidessä vuodessa suunnilleen kolmen miljardin kilometrin matkan eli sekunnissa se taittaa 19 kilometriä!
Miettikää!
Pyh joku Kiinan 300+ km/h mateleva luotijuna, nauran sulle!
Vaan jaksaako tässä mainitakaan Valtion Rautateitä. He ovat nimittäin kesän kynnyksellä nopeuttaneet yhteyksiään. Nykyään esimerkiksi Helsingistä Turkuun pääsee ajassa tunti ja 38 minuuttia (eli 20 min nopeammin). Mitä tiltpysähdyksiä se sitten aikaisemmin on tehnyt, mistä ihmeestä repäistään parikymmentä minuuttia? Käsittämätöntä.. Sipilän talkoisiin tässä osallistuu niin Erkka W. kuin VR:kin. (Aukesko? Katsokaa EM-jalkapallon studioita!)

Rattoisia sateisia kesäpäiviä kaikille tekstissä esiintyneille! :)


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ollapa puhdas venäläinen urheilija

Miltäköhän tuntuisi olla tällä hetkellä sellainen venäläinen urheilija, joka ei ole nähnytkään dopingaineita uransa aikana? Melko ainutlaatuiselta, varmaankin, mutta saattaisi myös potuttaa. Sillä KOK teki tänään päätöksensä.

Kansainvälinen olympiakomitea tosiaan linjasi, että aikaisemmin Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n antama päätös on mitä mainioin: venäläiset yleisurheilijat eivät ole oikeutettuja osallistumaan Rion olympialaisiin. Syynä valtiojohtoinen dopingohjelma (näyttäkää se yleareenassa!).

Venäläiset (urheilijat) ovat tietysti raivoissaan. Ja ymmärtäähän sen, ajatus trooppisesta Riosta sambaisessa Brasiliassa varmasti lämmittää muutaman vuoden ajan hyisessä Siperiassa. Kielteinen osallistumispäätös ei niinkään. Seiväshyppääjä Jelena Isinbajeva on jo uhannut haastaa kansainvälisen liiton oikeuteen.
Mutta peli ei ole vielä menetetty! Venäläisurheilijat saavat nimittäin osallistumisoikeuden kisoihin, mikäli kulloisenkin lajin kansainvälinen liitto antaa heille puhtaat paperit ja näin luvan kilpailla. Tällöin urheilijat toimisivat Venäjän lipun alla. Että ei niistä vielä eroon päästy! (tosin heidän poisjäämisensä ei vaikuttaisi Suomen mitalisaldoon millään tavalla...)

Mutta vähän kyllä säälittää puhtaitten sporttareiden puolesta, onhan heitäkin pakko olla. Toisaalta Venäjä on melko tunnettu siitä, että siellä kaikenkarvaisilla vähemmistöillä menee vallanpitäjien takia huonosti. Ehkä he ovat jo osanneet varautua tähän.

Ja toisaalta taas, kuka niitä venäläisiä siellä Riossa kannattaisi? Omat fanit poistetaan kisoista (mikäli futiskisat antavat yhtään osviittaa), eikä Venäjä välttämättä ole maailmalla tällä hetkellä kovimmassa huudossa. (Vaikka politiikka ja urheilu eivät tietenkään liity millään tavalla toisiinsa... Juuei!) Että ehkä ihan hyvä, jos pysyttelette hetken vaan omissa kisoissanne. Onhan siellä populaakin kunnon kansallisen turnauksen järjestämiseksi - ja jos ei ole, tiedätte kyllä miten sitä hankitaan lisää.

Pakko vielä mainita tapaus Aleksandr Sprygin (hienolla suhuässällä). Hän on Venäjän jalkapallomaajoukkueen virallisen kannattajaryhmän johtaja, joka osallistuu tämänhetkisiin jalkapallon EM-kisoihin hieman liiankin aktiivisesti. Sprygin nimittäin on jo ehditty karkottaa Ranskasta viime viikolla 19 muun venäläishuligaanin kanssa hänen todennäköisesti osallistuttuaan Marseillen fanitappeluun 11.6. Nyt Sprygin on kuitenkin tehnyt encoren ja hommannut itsensä takaisin Ranskaan, jeee! Kukaan ei välttämättä olisi tajunnut asiaa, mutta Sprygin varmisti kiinnijäämisensä julkaisemalla twitter-tilillään kuvan itsestään Toulousen jalkapallostadionilla.
Että oletko tosissasi?! Hän ilmeisesti halusikin jäädä kiinni. Venäläisille taas vähän lisäaikaa julkisuudessa...
Että tällaisia urheilu-uutisia tältä päivältä. Kohti Lahtea 2017!


Opiskelupaikka melkein hallussa

Elämme jännittäviä aikoja, ystäväiseni!
Viimeistään kahden viikon kuluttua saan tietää missä päin Suomea tulen todennäköisesti viettämään seuraavat viisi vuotta. On korkeakouluihin hakeneiden opiskelijoiden rankkausviikot, jee!

Tilannehan on se, että tänä vuonna korkeakouluihin haki vähemmän ihmisiä kuin monina viime vuosina. Aloituspaikkoja oli puolestaan enemmän kuin viime keväänä. Ja näistä paikoista joidenkin tilastojen mukaan 45 prosenttia on varattu ensikertalaisille eli sellaisille henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa (suora lainaus). Eli esimerkiksi minä. Mutta oman empiirisen tutkiskeluni perusteella väittäisin, että ainakin yliopistoihin, tai ainakin niille aloille joista olen kiinnostunut, ensikertalaisprosentit ovat huidelleet reippaasti vähintään kuudessakympissä. Olosuhteet ovat siis mm. minulle juuri otollisimmat. Eli toisin sanoen ja tiivistetysti: jos en tänä vuonna pääse opiskelemaan yliopistoon, niin se oli sitten siinä. Tuskin tulee tällaista todennäköisyysprosenttia enää hetkeen nenän eteen. Absolutistijuoppous sillan alla kutsuu. Onneksi lähistöltäni niitä löytyy monia :P

Panostin kyllä hakemiseen tänä keväänä ihan tosissani. Täytin hakemuslomakkeen hienosti kahta päivää ennen viimeistä palautuspäivää.
Hain ihan peräti kuuteen eri paikkaan. Tosin kohde numero 4 oli joku Aalto-yliopiston insinöörilinja, joka oli täydellinen vahinkonäppäily, sillä en jaksanut siirtää kohteita 5 ja 6 kohteiksi 4 ja 5. Säätö.. No anyways, tuli haettua.
Soitin (miettikää miten vanhanaikaista! Varmaan tulee muotiin taas joku kaunis päivä..) Turun yliopistoon varmistaakseni, että täytin sen lokerikkokaaviohakemuksen, yhteishakulomakkeen, netissä oikein. Ja täytinhän minä! Yllätyin kyllä totisesti...

No sitten oli aika lukea pääsykokeisiin. Viime keväänä luin kolmesta vaaditusta kirjasta yhden (ja pääsin silti varasijalle nro 4). Nyt urakoin ihan kunnolla ja luin neljästä ”vaaditusta” opuksesta yhden kokonaan – ja vieläpä kaksi kertaa! - ja kahdesta puolet kummastakin eli yhteensä suunnilleen kaksi neljästä. Huikea suoritus, etten sanoisi.

Valintakokeissa minulla oli taas hauskaa. Ensinnäkin se, että ehdin saliin istumaan puuskuttavana ja punaisena seikkailtuani tieni uudessa kaupungissa kulloiseltakin asemaparakilta oikeaan osoitteeseen kulloisenkin yliopiston kulloiseenkin L-saliin minuuttia ennen kokeen alkua, on itsessään aikamoinen suoritus. Sisäinen kompassini on tunnetusti 182 astetta väärässä sadassa prosentissa tapauksista (nyt on numeraalipäivä, en tiedä miksi, antakaa anteeksi).
Kokeissa tasailin hengitystäni ensimmäiset viisi minuuttia pohtien samalla mihin tehtävään vastaan ensimmäiseksi. Päädyin aina kysymykseen numero kaksi. Ja vaikka (etenkin jos) kokeessa esitetään vain yksi kysymys, haluaisin edelleen vastata toiseen tehtävään. (hehheh!)
Vastausanalyyseissä käytetty kieli on niin ikään suuren tarkkailun kohteena – varsinkin joskun pyrkii kieli- ja kirjallisuusaloille. Varmistaakseni tämän kieliesteettisyysaspektin täyttymisen olen käyttänyt kokeissa mm. seuraavia lauseita (esitellään ilmestysmisjärjestyksessä):
  1. Vaan kuka on kiinnostunut remuavan pojan vääräsäärisyydestä?
  2. Kuka tietää, kuka tarinan kertoja oikeastaan on? (tämä oli kyllä varma veto... Kumpikohan sinne saliin on sitä novellia tullut analysoimaan, minä vai ne irvistelevät valvojat siellä liitutaulun edessä?)
  3. Vertaapa vaikka Mozartin Taikahuilua, lähihoodeillasi syntyvää gangsta-räppiä (lupaan kirjoittaneeni sen noin) ja Bollywood-ilottelua keskenään. (koska minä en sitä tee...)
  4. Näin voisi käydä esimerkiksi, jos Pohjois-Eurooppaan leviäisi oma skandinaaviebola tai Itämeri tsunamoisi Etelä-Suomen alleen. (Minkä linjan valintakokeeseen voi tuollaisen lauseen tosissaan kirjoittaa?!)
  5. Otsa hiessä sinun pitää syömän leipäsi jälleen maaksi tulemiseen asti.
Opiskelupaikkani on taattu!

Että näillä eväillä tässä päivitetään Opintopolun sivuja seuraavat suvipäivät.

Pakko mainita vielä loppuun, ettei se matkantekokaan yliopistokohteisiin mitenkään hullumpaa ollut. Sain kuulla monta mahtavaa tarinaa ja todistaa sellaisia kohtaamisia, ettette uskoisikaan. Mainittakoon nyt anonyymisti bussinkuljettaja Teemu, joka veti kyllä mahtavan shown välillä Tampere- Helsinki. Kotivideo-Sampoa mukaileva rouhea mutta hivenen nasaali miesääni tiedottaa linjurin kovaäänisten kautta mm. että ”matkan aikana teillä on käytössänne turvavyöt ja wc auton takaosassa”. Ai että mitä luksusta! Jokaisen kuulutuksensa hän päätti (täydellisesti sampomaisia painotustaukoja pitäen) lauserakennelmaan ”minun nimeni on Teemu ja toivotan teille mukavaa matkaa”. Tämä näyttää ruudulla niiiin tylsältä ylimäärätekstiltä, mutta tahdon säilyttää kuulutusten kaiun korvissani iankaikkisesti. Ja haluan kiittää Teemua onnistuneesta mukavasta matkasta. Sain repeillä hätäuloskäynnin vieressä ihan tosissani!


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Hento trollaus

Kolmas ja viimeinen HS:n sunnuntaina mainitsemista Vain elämää -sarjan uudelleentulkinnoista vuotaa virallisesti ja ensi kertaa nettiin. Suvi Teräsniskan päivänä kuultava versio kertoo ammattitrollaajasta, joka tahtomattaan yrittää saada koko maailman näkemään punaista. Herkkää kamaa..


Hento trollaus

Tahtoisin sen tunnustaa
eihän täss oo mitään järkeä
mut tätä työtä mä vaihtaa vaan voi en
Uskalla en valittaa
on henki semitärkeä
järjen äänen pois päästäni suljen

Kone muistaa jokaisen klikkauksen
keskustelupalstojen merkityksen
jengi tuskin ymmärtää kusetuksen,
vaan niistä jokainen lukee lisää

Hento trollaus netissä
mä pyydän saitillein vielä jää
hyvä on hiljaa huutaa tässä
kannattakaa kaikki Venäjää

Tuskinpa unohdun,
vaan mieleesi painaudun
koneelles tallennun
ja Kremlin toiveet toteutuu

Huijauksein etenee
koitan vakuutella sinua
väkevämmin, jotta mä elän

Järki pois pakenee
nyt taidat jo uskoo minua
kaikelle "tiedolles" voit kääntää selän

Kone muistaa jokaisen klikkauksen
suomi24:n merkityksen
jengi tuskin ymmärtää kusetuksen,
vaan aivan jokainen lukee lisää

Hento trollaus netissä
mä pyydän saitillein vielä jää
hyvä on hiljaa huutaa tässä
kannattakaa kaikki Venäjää

Tuskinpa unohdun,
mieleesi painaudun
koneelles tallennun
ja Kremlin toiveet toteutuu.


Varmaa klassikkokamaa!


torstai 9. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Lumi teki Putinin eteiseen

Järisyttävät Vain elämää -tietovuodot eivät ole ohi! Tyttönen sai käsiinsä MG:n eli Mikael Gabrielin seuraavan, Hectorin päivänä esitettävän kappaleen lyriikat. Alkuperäistä, suomalaisensynkkää sanoitusta on alustavasti muutettu, jos mahdollista, vieläkin ankeammaksi lähinnä Suomen mahdollisen tulevaisuuden skenaarion ja sen aiheuttaman turvattomuuden ja pelon ilmapiirin avulla.


Lumi teki Putinin eteiseen

Neito näki sillalta kuinka mustaa
taivas oli kaukana jossakin
lännessä lepäili Kaarle Kustaa
toisella puolella taas Putin
Neito itki hetken ja katsoi taakseen
pimennetyt piirit kaupungin
"Nyt ne tulee ja ottaa omaksi maakseen."
Joku vannoi: "Olihan jo aikakin!"

Eipä Kaarle Kustaa
meitä tullut auttamaan
tai Nato turvaa tuodakseen
Ja Sale oli vintillä
kuinkas muutenkaan
joku maatuskan toi eteiseen...

Moni niistä uskoo vielä kulttiin
maailma saa punaisen maton
kotka kiisi kaks vuotta sitten Krimiin
nyt Mainilan laukausten paikka on
Minä etsin lähimmän väestösuojan
ehkäpä se turvaa yöhön tois
sieltä löysin lyödyn Pohjan pojan
sunnuntaina Neito, se nukkui pois

Taas lapset meni Ruotsiin
joku lensi Thaimaaseen
muttei Nato tänne turvaa tuodakseen
aseveljet oli vähissä
ja Neito lottineen
lumi teki Putinin eteiseen..

Taas lapset meni Ruotsiin
joku lensi Thaimaaseen
muttei Nato tänne turvaa tuodakseen
ja veljet oli vähissä
näin niiden lähteneen
lumi teki Putinin eteiseen...


Kappaleen räppiosuus on vielä täysin salassapidettävää materiaalia. Ei kun ohjelmaa odottelemaan!!!


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vain elämää - Kun Nato ei oo täällä

Sunnuntaina Helsingin Sanomat teki huikean juonipaljastuksen koskien seuraavaa Vain Elämää -kautta. HS kertoi Mikael Gabrielin Putin-sympatioista, minkä seurauksena MG aikoo esittää Chisun päivänä naisartistin ikonisen kappaleen uuden version Kun Nato ei oo täällä. Kappale on vielä ilmeisesti työn alla, mutta Tyttönen on saanut käsiinsä sen raakaversion. Yksinoikeudella, olkaa hyvät! :)

Kun Nato ei oo täällä


Kauan se vie, muistan Raatteen tien

Kauan se vei, me sanottiin ei
päätös yhdessä maahan duunattiin
mut joku sai päähän, meitä on niin vähän
että maa yhdessä yössä vallattaisiin
joten tehdäänpä toinen diili

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
ammupa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä
kun Nato ei oo täällä

Ymmärrän jos en apua saa
mut en voi olla osa liittoumaa
meidän naapurimaa, se vois suutahtaa
liikaa sen pelko estelee
sit luovuttaisin vapauden

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
ammupa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä
kun Nato ei oo täällä
ei Ruotsiikaan näy täällä
kun Nato ei oo täällä

Kadun mä ehkä sitä joku päivä
Venäjän Turusta itseni löydän
kadun mä varmaan miksen ollut Stoltenbergin kaveri
mut kuule mä en voi liittyy vielä
ei Ruotsikaan oo siellä
tai väittävät niin vielä

Ammupa vielä, ammupa vielä
mä tulen avaan, en henkeekään saa
koitapa vielä
ei kukaan tullutkaan
kun Nato ei oo täällä (koitapa vielä)
kun Nato ei oo täällä (koitapa vielä)
ei, Nato ei oo täällä.

On se kova, aijai. Jäämme innolla odottamaan sarjassa esitettävää lopullista versiota!!


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Ammatinvalintaa

Lehdet tykkäävät toisinaan koota listoja ammateista, jotka ovat tulevaisuudessa joko uhanalaisia tai massatyöllistäviä. Olen ollut toisinaan hieman huolissani, sillä sopivaa ja myös tulevaisuudessa olevaa ammattia en ole listoiltakaan löytänyt. Mutta nyt vastaani rymisteli erittäin potentiaalinen ja nimeäni maanitteleva uravaihtoehto: minusta tulee pienviljelijä! Eikä minkä tahansa perusvihanneksen istuttelija vaan tuottaisin tämän hetken kysytyintä tuotetta, veroporkkanoita. 

Suvustani löytyy hieman tällaista viljelyperinnettä, sillä mummoni ylläpiti pientä mansikkapaikkaa vuosikausia vuosia sitten. Äitinikin on alkanut osoittaa taipumusta pienviljelyyn istutettuaan sadasosa aarin kokoisen puutarhaboksin pihanurmellemme. Jäämme innolla odottamaan tuloksia...

Olen siis saanut oppini kentällä, ja kyllä näillä tietotaidoilla jo jonkinlaisen sadon kasvattaa. Sitä paitsi kaikki viedään kuitenkin käsistä, sillä ostajia riittää, 515 miljoonaa euroa ostovoimanaan. Että kyllä tässä muutaman seuraavan vuoden satojen loppusijoittaminen on selvillä.

Pakko on ottaa vielä Ylen uutislähetyksestäkin faktaa toistaisen fiktion tueksi. Eilisissä kuuden uutisissa vieraillut Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen lupasi haastattelussa (ajassa 2.12), että ”jos se porkkanavaihtoehto toteutuu, niin se tietysti tuottaa vielä lisää mannaa”. Vuoteni huippuviljelijänä on tattu! Ja miettikää, mikä kilpailuvaltti. Tavalliset multa- ja miniporkkanat on niin nähty. Kyllä oikea suomalainen veroporkkana on tämän (ja ilmeisesti muutaman seuraavankin) vuoden kesäkeittiöiden takuuvarma hittituote. Vapise, nyhtökaura!!!


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Puhelinmyynnin kauneus

- Päivää (kello on puoli kuuden nenillä)! Mä oon Osmo Kuopiosta. 
- No terve Osmo! (koskaan kuullutkaan) 
- Oisko teillä hetki aikaa vastata D-vitamiiniin liittyvään kyselyyn? 
- Kuule ei tarvi teititellä, tässoo eletty montaakaan vuotta vielä. 
- Aa, okei... No oisko? 
- Mä oon, Osmo, jo kerran vastannu tähän teiän kyselyyn enkä tälläkään kertaa aio sitä D-vitamiinia ostaa. 
- Ai, no kyllä tähän voi uudelleen vastata.
- Saatsä provikkaa kappalemääristä?
- (miettimistauko) Ehkä... (en tiedä, eikö hän tiennyt vai halunnut vastata)
- No anna tulla.
- Käytättekö D-vitamiinia päivittäin (tai jtn sinne päin)?
- Mitä me sovittiin siitä teitittelystä?
- Sori.
- Kyllä.
- Käytätkö kapseleita vai tabletteja?
- Puhutsä edelleen D-vitamiinista?
(hiljaisuus, jonka aikana pidättelen nauruani)
- Tabletteja.
- Montako milligrammaa niissä on?
- Sen verran, että yks päivässä riittää.
- Tiedätkö, paljonko D-vitamiinia suositellaan päivässä saatavaksi? (oli muuten niin hieno lause, ettei ollut ihan Osmon omatekemä)
- Johan mä vastasin!
- …eli noin 20 milligrammaa päivässä. (kait, en ole vieläkään varma; kyllä kolmatta soittoa vaatis!)
- Jaa.
- Kertoisitko vielä syntymävuotesi?
- No mikä jottei. (melko suuri numeraali)
- Selvä. Kiitos vastauksistasi.
- Taas. Eipä mitään. Hyvää päivänjatkoo!
- Öö, samoin, kiitos.
- Kunnes taas kuulemme!
- Mmm, joo, moi?
(ja luuri korvaan. Repesin.)


lauantai 14. toukokuuta 2016

Viisuhuumaa...

Nyt ne tulee taas, Euroviisut!! Tervetuloa liveseurannan mukaan :-)

1. Belgia

  • pirtsakka viisuavaus, hauskat moovit
  • taustalaulajilla hauskat valkoiset puvut
  • mutta miten 19-vuotias puhuu kasvamisesta ja sen tuomasta viisaudesta?

2. Tsekki (aka kenties tulevaisuuden Tsekkia)

  • kyllä John Travoltan bilelaatat kalpenevat tuolle lattialle..
  • toden totta, hän seisoo, ja ihan koko pitkän biisin ajan
  • peruskamaa, maailmantuskaa
  • ihana alkukantaisuushuuto loppuun :)

3. Alankomaat

  • lienee ainoa viisubiisi, jonka olen aikaisemmin kuullut
  • hieno kello ja söpö laulaja, olen myyty!!
  • mahtavan rento meininki oikeasti tärkeästä nykyajan ongelmasta, kiireestä
  • .. jaaa taktinen tauko, jonka jälkeen kunnialla loppuun

4. Azerbaidan (kirjoitinkohan oikein..)

  • riimipari say-away käytetty, ei voi olla voittaja!
  • kunnon sydänsurukamaa, kiitos ei kiitos
  • ihmettä nimenomaan vaatii, että voitat, mutta tämä Miracle se ei ollut..

5. Unkari

  • omg, minkä näkönen äijä ja ääni!
  • Ja mikä muu jengi, ihan totta! Hullu rummunhakkaaja ja vajaa mutta söpö One Direction taustalla :)
  • ja viheltävät vielä, kyllä nyt on vahva veto
  • tunteella mukana lopussa, peukku pystyyn!
  • Laulun sanat vähän höttöä, mutta silmää kyllä miellytti

6. Italia

  • ensimmäinen eienkku-biisi, jes
  • vau mikä lavastus, vähän kukkaliikettä ja hippimeininki
  • aijaha, tulihan sieltäkin sitä englantia, olisit vaan pitänyt linjasi
  • oi, miten söpö lopetus, niin kaunis kukkaistyttö!

7. Israel

  • vaikka tämä maailmantuskainen olisi tehty tähdistä, ei hän itse välttämättä sellainen ole
  • ihme hyrrähimmelistä taiteellista plussaa
  • no siinä on muutama tähdenlento näkyvissä, kyllä
  • vaikutti kyllä made of scars

8. Bulgaria

  • aikamoinen asu, mustavalkoinen maailma
  • mitäköhän mahdat sanoa kertsin aikana?
  • kunnon reivit toteuttivat
  • "ai että anna minulle rakkautta", hän sanoi, selvä. En välttämättä tällä kertaa. Jotain sanomaa ehkä enemmän, kiitos.

9. Ruotsi

  • tämä on soinut radiossa, lupaan ja vannon. Onko se nykyään laillista?!
  • ”henkeä sinisenä pidättäisin, pankin ja postin ryöstäisin” Kyllä kaikki kuulostaa hyvältä suomeksi.
  • sananostoista ja koko showsta pisteet Ruotsille, kyllä ne osaa vuodesta toiseen tehdä hienoja ja tarttuvia kipaleita. Ja niin on nättinä laulajapoikakin <3

10. Saksa

  • mahtava asu ja varsinkin kruunu
  • vähän epävireistä haata, mutta pikkujuttuja, jos tunteella vedetään

11. Ranska

  • vain Ranskassa voi olla tuonnäköisiä hammaskirurgeja
  • ja ranskaa, jes!
  • kunnes tulee englantia taas, just. Kun ei vaan uskota omaan kieleen. On se toisaalta ihan kivaa ottaa yleisö mukaan kertomalla mistä on kyse.
  • Mutta mistä ihmeestä tämä nyt laulaa? Rakkaudesta vai merien roskaamisesta? Vai oliko tämä taas käännöskukkanen?
  • Hivenen hengästyi, ihana <3 (ja mitä tää juontaja selittää, sattuivat samaan hissiin ja ranskalainen tuoksui tosi hyvältä. Ööö, ok, kiitos tästä)

12. Puola

  • sehän on Conchita! Housuissa.
  • Ja viulunsoittajat taustalla, kliseiden klisee..
  • desire- fire -riimipari, rakastun suhun ja punaiseen takkiisi! Onko sinun maailmasi siis punainen?

13. Australia

  • kyllä on Eurooppakin isompi kuin ennen...
  • ensimmäinen makaaja, on tainnut matka downunderista ottaa koville
  • ”sydämeni herää hiljaisuuden ääneen”. Wou, pitäisikö huolestua?
  • On kyllä hyvä ääni, myönnettäköön.
  • Mutta eihän Australia voi voittaa EUROviisuja, right? Ahaa, kiitos Mikko, kisat järjestettäisiinkin jossain Euroopan maassa, selvä, hyvä. Että nyt saavat vaikka voittaakin.

14. Kypros

  • kyllä kuvittelin kyproslaista musiikkia hivenen erilaiseksi.. aika kova meno, muttei tietenkään mitään Lortsun rinnalla
  • kitaristihyppy, bonus! Mutta mitä on tämä usva lavalla, eivätkö pidä kengistään?
  • jaahas, epilepsiavaroitus
  • Siis oli joku susien ylistysbiisi. Eihän sellasessa saaripahasessa edes ole moisia elukoita, eihän?
  • Ihan kova meno kuitenkin, piristävää.

15. Serbia

  • kielien monitaituri vetää sitten englannilla, just joo
  • dramaattinen aloitus
  • vähän liian tuskainen biisi olisi voittajaksi
  • ja sitten ihan uudelle levelille vikassa kertsissä, joo toimii kyllä, naisenergiaa!
  • hienoja kampauksia likoilla ainakin on ja ääntäkin kyllä löytyy!

16. Liettua

  • poista turha toisto, google sanoisi heti alkuun
  • minäkin olen odottanut tätä yötä, Euroviisujen takia siis, täsmennettäköön. Sinusta en tiedä.
  • Pientä moonwalkia, hyvähyvä
  • aikamoinen show jäbällä
  • no mihin se valkoinen takki katosi???
  • ja hyvät falsetit loppuun, hrrr... Vahvoilla.

17. Kroatia

  • wow, mikä asu. Kaunis laulajatarhan hukkuu sen sisään!
  • Jaa sitten vähän stripattiin, ylimääräiset kankaat pois. Tosin vieläkin jäi vähän liikaa..
  • anteeksi muttei kyllä ole vahvin laulaja näissä kisoissa. Oudot käsiliikkeet eivät auta asiaa #sorisiitä
  • Ruotsin väreihin kuitenkin lopetettiin, taktinen

18. Venäjä

  • nätti venäläinen mies, vad händer?
  • Paitsi että onhan sillä siivet sitten kuitenkin. Melkoista shouta.
  • Nyt mennään kyllä samanlaisella valosekoilulla kuin viime vuonnakin. Kunnes Venäjä laittaa taas päät pyörälle ja hommat isolleen. Aikamoista shouta.
  • Vähän tylsä asu kyllä, mutta ehkä tämä muuten mielenkiintoinen esitys nyt sitten korvaa tämän.
  • Voisi kyllä olla voittaja joo, mutta ei kai me sentään Venäjälle ensi vuonna mennä, pliis

19. Espanja

  • hyvä meno, loistava jalkatyö ja suunniteltu kaatuminen, joka mykistää koko areenan
  • taustalaulajan mikkihiirikorvakampauksesta plussaa
  • onko se kaksonen?!?!
  • mukava espanjalainen elämänmyönteinen esitys, vähän pliisu sanoma

20. Latvia

  • risat farkut raukalla, ei se laulajan leipä leveä ole. Eikä pitkä.
  • Peruskamaa, muttei vakuuta vaativaa viisuviisasta
  • taustabiitissä hauska blop-ääni :)

21. Ukraina

  • hieno biisin nimi – 1944
  • aika erikoinen biisi, enkkua ja –venäjää/ukrainaa?
  • Oikeasti yhteiskunnallista viestiä ja kannanottoa
  • jopa oopperaa muistuttavaa äänenkäyttöä, mukavaa vaihtelua
  • hienot taustat ja varsinkin elämänpuu
  • herkistyi kyllä itsekin, melkoinen veto vaikkei voittaja poliittisista syistä tietenkään voi koskaan olla

22. Malta

  • dramaattiset silmät ja kasvojen kuvat alussa
  • ihana kärrynpyörätanssija mukana!
  • Hieno ääni, jota osaa käyttää spessusti kertsissä, perus poppisbiisiä
  • tarpeeton reisivilautus...
  • hänestä tuntuu kuin voisi kävellä vetten päällä kuten joku hamppi parisataa vuotta sitten. Ehkä hän on niin sieltä Maltalta Ruotsiin saapunutkin.
  • Ihana mahahieraisu plussaa, onnea tulevalle äidille!

23. Georgia

  • alku vaikuttaa Pekka Streng-maiselta psykedelialta
  • ja harhakuvat pahenee vaan, nyt siellä on jo neljä laulajaa
  • mielenkiintoista musaa, varsinkin viisutaholla eli terve raikas tuulahdus
  • epileptikot: sulkekaa silmät!
  • Jaa-a, ei ehkä nyt kyllä ollut puolenyön kultaa.

24. Itävalta

  • alkukieltä, jee! Vasta kolmas.
  • keijukainen ja ysäridiskotausta, sellanen yhdistelmä tällä kertaa
  • ihan kaunista ja euroviisua, mutta ei.

25. Iso-Britannia

  • englanniksi vetävät ylläriylläri
  • ihanan rento poikakaksikko ja, ah, niin söpöjä
  • mukana sellainen facebook taustalla että huhhuh.
  • Eivätkä hekään ole yksin – edes lavalla, sillä siellä on kaksikon lisäksi koko orkesteri. PRO!

26. Armenia

  • erilainen puhealoitus, ja usvaa vaihteeksi
  • nyt on kyllä vaatturilla loppunut housukangas kesken
  • hieno vahva ääni, mutta voisi käyttää sitä tarkemmin
  • paljaalla pinnalla yritetään pärjätä, kyllä viisuissa pitäisi osata laulaakin, jookosta
  • että ehkä se lippujen heiluttelu voisi riittää sinulle

Siinä ne olivat, kaikki 26 kilpailukipaletta. Ja kuka heistä voittaa? Ilmeisesti Venäjä on vahvoilla ja ymmärrän sen kyllä. Kokonaisuus oli hallussa, mutta joku tässä Venäjässä kyllä nyt mättää, sori vaan. Alankomaat oli kyllä ihanan rento mutta päämäärätietoinen. Unkari rummunhakkaajineen säväytti, mutta sanoma vähän vaisu. Ja nuori Ruotsi mahtavan nuorella äänellään ja söpöydellään oli mahtava, rakastuin :P. Liettuaankin alan pehmetä parin kuuntelukerran jälkeen. Espanjan jalkamooveilla ei kyllä voiteta saati Latvian repivällä tuskalla. Ja kuten sanottu Ukraina oli taiteellisuudessaan ykkönen, taustat ja oikea sanoma biisissä, muttei kyllä voi voittaa. Brittikaksikko oli niiin söpö, että ehkä ihan sen takia voisin voittoa heille toivoakin. Näkisi heidät sitten seuraavanakin vuonna.

Voinko vain sanoa, että Timberlakella oli parhain show tänä iltana. Iloinen ja rento meininki, kiitoksia vaan pienestä piristämisestä!

Ja Lordi bongattu!!!

Btw, kuinka monta pukua tällä juontaja-Petralla oikein on varattu tälle illalle?!

Ja sitten pisteisiin. Ja kohteliaisuuksiin, tietysti, niin että koko show venyy taas puoli viiteen. Hyvä J-P, hienosti meni :-)

Ei voi olla todellista: Ukraina voittaa!!! Rakas juontajammekin sanoi, että lopulta näistä kisoista tuli Ukrainan ja Venäjän välinen kamppailu, onneksi nyt kävi näin päin! Enpä olisi kyllä uskonut, että Eurooppa kuuntelee yhteiskunnallista kannanottoa ja äänestää sen ykköseksi, mutta hienoa. Ehkä me kehitymme! Ja koska Australia tuli kakkoseksi, ei tarvitse pohtia, missä maassa ne kisat sitten todellisuudessa järjestettäisiin. Että hyvä Ukraine!

Kiitoksia vaan näistä viisuista! Ja yle, kuulkaa, ottakaa ensi vuodeksi taas Cristal juontohommiin mukaan. Ei millään pahalla, mutta hänellä on kärkevämmät ja hauskemmat sanamuodot hallussa! Peace and love kaikille <3


perjantai 13. toukokuuta 2016

Metro 13.5

On taas perjantaisen uutiskatsauksen aika, mutta suoritamme sen tällä kertaa Metron avulla. On muuten oikeastaan lempparilehteni, vaikkakin uutiset tulevat toisinaan pari päivää myöhässä lehteen. Mutta ei sen mitään, lets mennään!

Pääaukeamalla kerrotaan Laura Rädyn siirtymisestä Terveystaloon. Sellaisessa vierailu on kieltämättä ihan fiksua aina toisinaan. Räty siis eroaa tehtävistään Helsingin apulaiskaupunginjohtajana (osasyynä varmasti se, ettei moista virkaa vuoden päästä edes ole). Hän siirtyy siis yksityisen terveysfirman alaisuuteen oltuaan ensin hallituksessa, joka paransi tällaisten yksitysten terveysfirmojen asemaa. Eikä tässä ole minkäänlaista ristiriitaa, tietenkään.
Metro kirjoittaa, että Räty on ollut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja vuodesta 2011 asti. No miksi juuri nyt oli sitten oikea aika eroanomukselle?
”Kaikki isot projektit, joita tulin kaupunkiin tekemään, on nyt saatu eteenpäin (mainitse edes yksi, pliis, siis sellainen mikä tulee toteutumaan/onnistumaan). Nyt on aika tarttua uusiin isoihin haasteisiin”, Räty kertoo.
Vai isoihin haasteisiin. No miten olisi vaikkapa köyhyyden poistaminen. Eikun ainiin, sähän teit sen jo. Räty jatkaa:
”Lopullinen päätös syntyi eilen (keskiviikkona) ja tänäänkin (torstaina) vielä mietin asiaa.”
Eli just oikea poliitikkopäätös. Ensin lyödään lukkoon ja vasta sen jälkeen mietitään että mitäköhän tästä seuraa. Yleensä ei mitään hyvää.

Juomavalmistaja Olvi on suivaantunut savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon rekisteröimästä Olavi-oluesta. Olavia ei saisi markkinoida Olavina Olvin mielestä, ”koska nimissä on vain yhden kirjaimen ero.” Asiaa kommentoi Metrossa Olvin markkinointijohtaja Olli Heikkilä, jonka nimi on sillä tavalla hassu, että se eroaa vain yhdellä kirjaimella tytön nimestä. Siis eikö olekin ihan järjetöntä?! Toisen siivellä ei tietenkään saa lennellä enkä kyllä kannata mitään kopiointiakaan, mutta ei kai nyt kukaan sentään mene kauppaan ostamaan Olvia ja päädy vahingossa Olaviin?
Heikkilä on eri mieltä:
”Meidän asiantuntijoiden mukaan sekaantumisvaara on ilmeinen.”
Jaahas. Ensinnäkin pisteet jälleen uusille nimettömille asiantuntijoille, jotka anonyymeinäkin saavat vaihteeksi haloota ja uusia järjettömiä vaateita läpi. Siis keitä ne oikeasti ovat?
Lisäksi haluan kertoa, että minulla on teille ratkaisu, joka jäljittelee Suomen ja Naton vaikeasti ymmärrettävää suhdetta: tehkää niistä yhteensopivia. Silloin ei haittaisi, jos Olvi ja Olavi menevät jopa konkreettisesti keskenään sekaisin, mikäli ne vain pelaisivat yhtä hyvin yhteen kuin 29+20+9. Ilmeisestä sekaantumisvaarasta tulisi markkinointikeino. Vastustakaa ihmeessä!

Jollain joensuulaiskaksikolla on ollut äärimmäisen tylsää viime keskiviikkoiltana, sillä he päätyivät varastamaan 150 kappaletta jouluaiheisia dvd-elokuvia. Siis ihan totta! Heitän heti kolme pointtia kuten twitter-esikuvani Alex Stubb:
  1. Minkä takia dvd-elokuvia? Eikö suoratoisto olekaan nykypäivän sana?
  2. Minkä takia jouluaiheisia dvd-elokuvia? Jos joku deeveedeitä katsoo, niin teemat ovat varmaan vähän toisenlaisia. Kaikki jouluelokuvat on ihan Talvivaaraa. Paitsi Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu. Joka ikinen vuosi. <3
  3. Mitäs ajattelitte niillä tehdä? Katsoa ne? Myydä torissa? Olisi taas varmaan yhtä vaikea saada tekijät kiinni kuin lahtelaisen kaapumiehen tapauksessa. Ainoa henkilö koko kylässä, kuka on ostanut viikon aikana valkoista lakanaa, voi rutanen! Toisaalta poliisi ja sen tehokkuus...
Elokuvien lisäksi kaksikon mukaan lähti muutamia kuormaliinoja. Kyllä on ollut spesifit tarpeet...

Niuvanniemen tuntematon potilas on palannut Suomeen, jee! Pum-pummilla Tallinnaan ja poliisikyydillä takaisin, ihan tuttu juttu. Toivottavasti nautti vapaudestaan ja suomalaisen sairaalahoidon illuusiokuvan romuttamisesta.

”Vantaan käräjäoikeus tuomitsi torstaina Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön Reijo ”ihmisoikeudet pöydän alle” Lakasen työntekijöiden epäasiallisesta kohtelusta.”
Että sillä tavalla. Jutun mukaan Lakanen vähätteli, uhkaili ja nimitteli alaisiaan ja kutsui heidät julkisesti ja yksitellen moittimispuhutteluun. Eivätkä nämä puhuttelutkaan mitään esimerkkitilanteita ole ilmeisesti olleet. Kyseisistä moitittavista teoista annettu tuomio oli nimeltään työturvallisuusrikos. Mutta eikös tuo nyt ole hivenen harhaanjohtava nimitys, jos kyseessä on lähinnä työviihtyvyys? Ala täs ny käräjäoikeutta sit kyseenalaistaa...
Metro jatkaa: ”Valtio tuomittiin maksamaan kahdelle asianomistajalle tuhannen euron korvaukset tilapäisestä haitasta.” No sellainenhan se kettuileva pomo toden totta on, tila(tai urea)päinen haitta.

Helsinginkadun pyöräkaistojen avajaiset siirtyvät – ajallisesti. Kahden viikon päästä pidettävät kekkerit vietetään kuitenkin kuten alkuperäisesti suunniteltiinkin, kadulla.

Ja sitten päästäänkin jo Isoisänsillalle, jonne ei tosi asiassa vielä saisi mennä. Malttamattomimmat (laiskat) ovat kuitenkin jo käyttäneet siltaa. Useimmat pääsevät sinne aitojen ja vartijoiden ohi, mutta eivät kaikki. ”Viime syksynä tuli jo käännytettyä muutamia.” Ja sama touhu jatkuu, ympäri Suomen.
Miksi sillalle ei sitten saisi mennä, projektipäällikkö Sami Rantala?
” Siellä tehdään töitä.”
Aivan mahtava selitys! Sama tilanne kuin jos äitini yrittäisi mennä huoneeseeni etsimään jotain häneltä lainaamaani tavaraa. Hän on jo avaamassa huoneeni ovea, kun sanon ettei sinne saa mennä, koska siellä tehdään töitä.
”Sitä paitsi jos työmaalle on vapaa pääsy (- -) tavaraa katoaa.”
Että tuon sen sinulle takaisin huomenna, ovi kiinni! :)

Vaihteeksi kerrotaan myös Euroopan Unionin ja Turkin välisestä känkkäränkästä. Turkin pitäisi muuttaa lakejaan, jotta 72 kriteerin luettelo täyttyisi ja turkkilaisille voitaisiin myöntää viisumivapaus. Tällöin Turkki puolestaan lupaa ottaa Kreikkaan Turkista lähteneet syyrialaspakolaiset takaisin maankamaralleen, ja auttaisi näin eurooppalaisia nesteessä. Mutta koska osapuolia on enemmän kuin yksi, ratkaisun syntyminen ja näiden kahden sopimuksen täytäntöönpano on koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa.
Yhä erikoisemmalta alkaa kuulostaa sekin, että EU tosissaan aikoo lähentyä sellaisen maan kanssa, jonka johdossa on yhtä diktaattorimainen nestepää kuin Recep Tayyip Erdogan. Mutta sitä tekee mielellään mitä vaan kun on pakko.
Erityinen vääntö käydään Turkin terrorismilainsäädännöstä, jota pitäisi muuttaa eurooppalaisemmaksi. Ihme nipotusta kyllä, tuollaiset toimittajien perusteettomat vainoamiset kieltävät pykälät. Turkin EU-ministeri Volkan Bozkir totesi:
”Meille ei ole mahdollista muuttaa vähääkään terrorismin vastaisia lakejamme.”
Siis tarkoitatko, ettei lakeja ole mahdollista muuttaa ollenkaan, vai etteivät lait ole ollenkaan terrorismin vastaisia?
EU-komission pj Jean-Claude Juncker on niin ikään tiukkana:
”On tärkeää, että ehdot täyttyvät. Muutoin sopimusta EU:n ja Turkin välillä ei toteudu.”
Siis kumpikaan niistä.

Ja vielä muutama urheiluuutinen.
Sami Hyypiä sai potkut FC Zurichistä – vain viikko sen jälkeen kun Mixu ”Joulukuusi” Paatelainen sai potkut Dundee Unitedista. Herroilla taitaa olla veto käynnissä, kumpi saa enemmän potkuja kauden aikana (hahhah, hillitöntä jalkapallohuumoria!).
FC Zurichin tiedotteessa kerrotaan, että Sami Hyypiän valmennuspestin lopettaminen on ”seuran kannalta parasta”. Kyllä nostattaa itseluottamusta ja hyvää mieltä tuollainen kommentti!

Jussi Salonojan omistama Espoo United Oy sai Mestis-lisenssin. Harvalla kaverilla on jäkisjoukkue Mestiksessä, ettei tässä kyseessä ole mikään turha kaveri. Liigaan nousee ensi syksynä puolestaan Mikkelin Jukurit. Jokerit meni, Jukurit tuli – apua, onko kyseessä sekaantumisvaaraa aiheuttava muutaman kirjaimen ero?!

Ja kerrotaan vielä, että Venäjän Sotsin talviolympialasjoukkueessa on ainakin 15 dopingista kärähtänyttä urheilijaa, kertoi alunperin New York Times torstaina. Dopingohjelma oli valtiojohtoinen. Sotsin kisoilla oli jo tapahtumahetkellä mielenkiintoinen maine, mutta perästä kuuluu vielä enemmän. Kisojen aikana toiminut Venäjän antidopinglaboratorion johtaja Grigori Rodchenkov kertoi, että ”hän oli keittänyt kisoja varten lääkecocktailin. Sekoitukseen kuului kolme kiellettyä ainetta (siis vaan!!) ja alkoholia.” Joo, pikkasen paremmat drinkit kuin Amarillossa.

Tosi kiva tolleen antidopingjohtajan osallistua jo kiellettyjen aineiden antamisvaiheeseen. Miettikää, kun meidän Timo Seppälä valmistelisi kanssa pieniä, kivoja lääkecocktaileja. Lahti 2017, täältä tullaan!


Kaikki uutiset Metrosta 13.5.