tiistai 5. maaliskuuta 2019

Tänään, lukuina

Tänään 4.3. olen viestitellyt (puhunut) Whatsappissa neljäntoista (14) ihmisen kanssa yksityisviestein. Olen kirjoittanut 101 viestiä ja vastaanottanut 85. Olen osallistunut kolmeen (3) ryhmäkeskusteluun, joihon olen kirjoittanut yhteensä 12 viestiä ja vastaanottanut 34.

Olen viestitellyt Telegramissa kolmen (3) ihmisen kanssa yksityisviestein. Olen kirjoittanut 15 viestiä ja vastaanottanut 12. Olen vastaanottanut yhdestä (1) ryhmäkeskustelusta 50 viestiä.

Olen lukenut nämä kaikki 309 viestiä.

Olen kirjoittanut kaksi sähköpostiviestiä ja vastaanottanut niitä 15.

Olen puhunut yhden ihmisen kanssa puhelimessa.

Olen tehnyt kaksi (2) jodlausta ja kommentoinut kolmeen eri lankaan (3).

Olen katsonut puhelintani tänään yhteensä 5 tuntia ja 32 minuuttia (eli ihan tajuttoman paljon!!! Okei mukaan mahtuu kaksi ja puoli Family Guy -jaksoa mutta kuitenkin!!). Olen luvannut, etten huomenna katso puhelintani viiden ja puolen tunnin ajan.

Lisäksi olen nukkunut suunnilleen 7 tuntia ja 15 minuuttia, ottanut 7 183 askelta (puhelimeni mukaan, en ole niin varma tästä numeraalista) ja syönyt ennätykselliset viisi kertaa (tosin kahtena kertana pelkästään puolisentoista pullaa). Olen käyttänyt 40,41 euroa, joista 36,42 euroa saan takaisin, eli siis 3,99 euroa omia rahojani. Olen lukenut 57 sivua yhtä kirjaa. Olen tuskapuoli-itkukiroillut kerran (kenkä hiersi jalkani säälimättömästi verille jo ennen matkan puoliväliä) ja nauranut lukemattomia kertoja.

Olen jumittunut jälleen hetkellisesti Kuusamoon, ostanut kymmenen (10) pakettia grillimakkaraa (+1 soijanakkipaketti) huomisiin grillikauden avajaisiin, puhunut tunnin luteista, kieltäytynyt hinnattomasta sänky-tarjouksesta ja pursottanut kermavaahtoa suoraan suuhuni (ällöttävää, tiedän, mutta olet kokeillut sitä kuitenkin itsekin. Jos et, kokeile).
Äläpä siis ihmettele, miksen kirjoita tänne useammin. Ja onhan tämä jo toinen postaukseni tänä vuonna...


maanantai 14. tammikuuta 2019

Kaikki on edelleen näin

Liian harvoin tällaisia mietin, joten mietinpä nyt. Tänään olen tuntenut onnellisuutta seuraavien asioiden takia ja johdosta:

1. Herääminen
Sekä yleisempänä, mukava herätä ja huomata olevansa edelleen, että erityisempänä. Sillä tänä aamuna heräsin siten kuten vastaisuudessakin toivoisin herääväni. Aurinko paistoi puolittain avonaisesta ikkunasta, oli lämmin muttei kuuma. Oli ihminen ja rauha.

2. Unet
Muistin muutamankin näkemäni unen. Kohtaan voidaan sisällyttää myös "aamu"-unisuuden sekä "päivä"unien kaltaiset asiakokonaisuudet.

3. Postikortti
Ilahduin aidosti geneerisestä postikortista, jonka ystäväni oli saanut. Eniten ja täysin ehdoitta olen onnellinen siitä, että hänellä on joku jolta kortteja odottaa ja vastaanottaa.

4. Lähikaupassani oli leipäjuustoa iltatarjouksessa -60%.

5. Samassa kaupassa oli kylmäsavulohta iltatarjouksessa -60%.
Kyllä on haastava laittaa tällaista paremmaksi kauppareissua.

6. Keittiön kaappiin on unohtunut täytelakuja.
Ei haittaa ollenkaan, vaikkei pakastimessa ole jäätelöä vaan muutama hassun värinen lankakerä.

7. Tällä kertaa se en ollut minä, joka laittaa ensimmäisen viestin.

8. Ja toisaalta tällä kertaa se kerrankin olin minä, joka laittoi ensimmäisen viestin.
Eri kaveri.

Tällaisten jälkeen ei haittaa enää ollenkaan, että
1. tietokonetta on haastava käyttää kun sen hiiri ei toimi

2. eilen pesemäni pyykit haisevat tunkkaisille kovasta yrityksestäni huolimatta (en edes halua tietää, millaisia vaatteita koneessa oli ennen minua pesty)

3. olen kirjoittanut koko yllä olevan tekstin tasan puoli vuotta sitten ja julkaisen sen silti, nyt, asioiden vanhettua näennäisesti merkittävästi. Kovin tutulta tällainen eläminen kuulostaa tälläkin hetkellä. Kylmäsavulohi on tosin vaihtunut graavattuun. Lakuista on pelkkä muisto jäljellä.


torstai 6. syyskuuta 2018

Kun kuoret halkeavat ja ketsuppi loppuu

Puhelimeni suojakuoret täyttivät taannoin kaksi vuotta, onnea pilkkutautiselle! Ikä ei tullut tälläkään kertaa kuitenkaan yksin, voi raihnaista vanhusparkaa, joten uusien kuorien metsästys oli aloitettava ennen varsinaista jahtikautta. Kuukauden ajan minä vierailin erinäisissä alan kaupoissa vain pettyäkseni surkeaan ellei paikoitellen jopa täysin olemattomaan valikoimaan. Olen minä nettikaupoistakin kuullut, mutta se on sellaista nykyajan hömpötystä, ties mitä Kiinan tuliaisia. Kuten on tietysti tämäkin, jonka olin sitten pakotettu ostamaan eräästä Jyväskylässäkin toimivasta liikkeestä, kun muita vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.

Astuin kauppaan ja tein ostopäätökseni melko nopeasti, sillä hyllyssä roikkui yksi ainoa paketti puhelimeeni sopivaa mallia. Nappasin sen mukaani ja olin juuri askeltamassa kassatiskin luo, kun sen keskiosassa kohoavan pylvään takaa alkoi kurkkimaan miesmyyjä. Hymähdimme molemmat hyväntuulisesti hassunhauskalle sähellyssattumalle ja myyjän edestakas-liikehdinnälle.
- Että semmoinen sitten löytyi.
- Joo... (olin siinä vaiheessa äärimmäisen haluton ja energiaton kommentoimaan "löytymisen" liian vaivattomalta kuulostavaa sointia; tässä mitään löydetty kun kovan työn jälkeen kaivettiin väkisin esille)
- Se on hyvä. Kylläpä se niin on, että kun ketsuppi loppuu, niin sitten se loppuu.
(?!?!?!)
- Jjooo...?
- Se ois 17,99. Ja kortilla, näemmä niinkös, joo-o, sen voi syöttää nyt sisään, sinne niin, just, joo, hyvä, kiiiitos, kuitti on tuossa, noin, kiitoksia ja oikein mukavaa päivänjatkoa.
- Jeps, samoin.
- Kiiiitos kiitos, moimoi!

Voitte tietysti edellä esitetyn perusteella kyseenalaistaa seuraavan, että onhan minulla siinä myös ne vastahankitut suojakuoret sekä innokkaasti tarjottu kuitti, mutta minusta tuntui, että käteeni jäi kaupasta yksi ainoa asia, yksi kysymys: mikä hiton ketsuppi?!

Näin se sitten loppuu.


lauantai 1. syyskuuta 2018

Kesä 2018: Ohjelma sekä edesauttaja- ja osittainen artistikattaus

Sinnepä taas menit, kesä, hetkesä ⎼ kuten kaustislaiset varmaankin sanoisivat. Vaan minkälainen kesä! Periaatteessa melko samankaltainen kuin viime vuonna, mutta silti täysin eri. Tietenkin. Joten jälleen on aika kiittää ja listata Tyttösen kesän 2018 tekijät. Olette sanoin kuvaamattomia!

Kesäkuuni olenkin jo tilittänyt. Kootusti siitä voisi kiittää laitureita rakastavaa, lokkeja pelkäävää ja Jenni Vartiaisen biisiä harmikseen hyräillyttä Kesää. Atk-tyyppejä ja Renen kuvaajaa. Sekä Virtasta, jolle Gigantin Ibraham ei tiettävästi koskaan vastannutkaan takaisin.

Heinäkuu oli musiikillista tykitystä. Kiitos:
Ex-vaimoaan autteleva tuulimyllymies, josta en muista muuta kuin vuosikymmenten takaisen takatukan. Uutisten ajaksi radiota huudattanut, työtään rakastava vanhustenhoitaja. Sähköpotkulautaa haeskeleva menneiden aikojen festarikävijä.
Ruisrockin tekijät ja kävijät.
Sanni, Years & Years, Cheek, The Chainsmokers. Uusimusta, Ellinoora, Litku Klemetti, SMG, Yona, Vesta. Vilahdus Reino Nordinia, Jenni Vartiainen, Olavi Uusivirta, FIRST AID KIT, Ismo Alanko, Antti Autio, sivukorvalla Sunrise Avenue, Karina, Rag´n´bone man, N.E.R.D alkutahdit.
Kyltin teossa kannustanut turkulaisspurgu. Paikanvalinnassa auttanut kengätön hippi.
Myyntineuvottelija, joka tykästyi tulevaisuudensuunnitelmiini. Lakuja ja sekä iloisia että melankolisia ajatuksia jakanut avoautonainen. Ilves-paita päällään 30-asteisessa autossa ajanut tamperelainen jäkismies, joka puoliminuuttisen keskustelumme aikana ehti tartuttaa oman murteensa puheeseeni pelottavan tehokkaasti. Vastapäiselle dösärille pysähtynyt junan odottelija. Rekkamies, joka osallistutti minut uskomattoman stereotyyppiseen ja hämmentävän tuttuun ihmissuhteiden pohtimishetkeen, jossa poltetaan tupakkaa juuri oikealla tavalla oikeaan aikaan. Lennokas, äkkijarrutuskykyinen elämästä nautiskelija ja maailman rakastavin äiti, jonka treffien toivon todella onnistuneen. Kellonajan huomioiden hämmästyttävän energinen työnainen, joka antoi tietämättään esimakua Kaustisen todellisesta luonteesta. En tajunnut sitä vielä silloin, sillä eihän sellaisen voisi ajatella olevan mahdollista.
Kiitos Kaustisen kansanmusajuhlien tekijät ja kävijät, jotka olette aika lailla samaa sakkia, sekä erityisesti Tove ja Tiina toimistolta.
Näppärit, Folk All-in Band, Antti Kleemola, Omiri, Irish Session Band. Chouk Bwa, Kostajan kaipuu, Äijäkanteleet, Ritva Nero, Lauluyhtye Cantavierre, Teemu Eerola Trio, The Leprechauns. Sväng, Okra Playground, Kostajan kaipuu, Yökatrilli varmaankin ennätysosallistujineen, Väisänen jne., Hot Club Lakeus, Apinajuttu. Maija Kauhanen, Egotrippi, Ruamjai, Trio Törn, A. Ylinen & Ystävät, Rommakko, Wasel & the Weasels. Eroottisen kansanperinteen ilta: Turvalan uunilla, Virve Rosti, Mihoko Goto, Suburban String band, Saima, Uncle Ruby, Wasel & the Weasels toistamiseen.
Sekä tietty töitä huhkinut Persikkaposki, jonka kanssa syötiin italialaista jäätelöä ja kuunneltiin suomalaista Virve "Vicky" Rostia! Ja liftattiin Jyväskylään takaisin. Ja sitten Vaasaan. Ja sitten junailtiin itsemme takaisin Jyväskylään.
Tunnin odotuksen jälkeen ilmestynyt pakettiautomies ja radiosta kuultu, jopa ehkä tarkoituksellisesti ärsyttävän vääräksi tehty mainoslause.
Keltinmäkeläinen, jonka muutaman kilometrin apu oli mittaamattoman arvokas. Kauppaan matkalla olleet äiti ja hänen äitinsä, arvioitu yhteisikä 156 vuotta. Kaksi menevän nauravaista vanhempaa naista, jollaisiksi Persikkaposken kanssa toivottavasti vanhetaan. Espanjalaistaustainen lääkäri, joka ajoi meidät melkein ulko-ovelle asti.
Panu, lyömätön optimisti ja pettämätön puuronkeittäjä, jonka blinit hivelevät makuaistia ja musavalinnat korvia. Mies, joka hankkii ystävilleen työpaikkoja, järjestää muutaman pyörän viikon ajaksi lainaan (vieläpä laillisin keinoin, mitä vantaalaisena hämmästelin suuresti), maksaa paremmalta näyttäneistä normaalibanaaneista luomubanskujen hinnan, asuu äärimmäisen sympaattisessa asunnossa, omistaa ammeen pohjalle tarpeen tullen leväytettävän krokotiilin ja joka pystyy käyttämään arkisessa keskustelussa ihailtavan huolettomasti ja luonnollisesti sanaa jamppa. Sinä mahdollistit Vaasan, suunnattoman suuri kiitos siitä!
Kiitos Korsholman musiikkijuhlat kaikkine mainioine tekijöineen ja muusikoineen, Isonkyrön seurakunta sekä kaikki juhlista kirjoittaneet ja/tai niitä kuvanneet. Veckan var lite hektisk ibland men jätterolig ändå!
Oboisti-sellisti-pariskunta perheineen, jolla vierailu jäi valitettavan lyhyeksi.
VR ⎼ olit täysin ajoissa.
Hämmentävän oivaltavan meta-keskustelun kanssani rakentanut puutyömatkalainen, jolla oli mainioita kehitysehdotuksia liftaukseen.
Bat & Ryydin äänimies, joka teki varmasti liftarin noukkimisen maailmanennätysajan.
EM-kisoja radiosta kuunnellut Kalervo Kummolan klooni. Kisoja niin ikään kuunnellut, matkailuautoa tarkastamaan matkannut viiksimies, joka muisti Veli Ähtävän.
Häslä mökillä olemisesta ja muusta. Kaasukoipi kotona olemisesta ja muusta. Mikko, Sami ja Korhos-Ana. Jyväskylä siitä että otit ja annoit takaisin.

Siispä mitä mainiointa syyskuuta, lukijani, äläkä unohda sateenvarjoa!


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Matkan ja määränpään tärkeyden suhteesta

(Aihe on korni ja imelä ja ties mitä muuta, sori siitä, syytettäköön lämmön ja kuumeen pehmittämiä aivojani. Tarkoituksenani tässä on kuitenkin ikuistaa taas yksi käsittämättömän onnistunut päivä, pyhittäköön se keinoni.) 

Tiedättekös, mitä onnellisuus on? Minulle se ilmeni yhden päivän ajan seuraavissa asioissa ja samalla siis myös oli niitä. Ja kyllä, postaus on jälleen vain listaus ("vain" listaus), mutta lomalla pitääkin ottaa vähän iisimmin.
Onnellisuutta on ja se ilmenee kun
- huomaa ystävän jättäneen enemmän kuin kylliksi aamupala-avustuksia. Harmi etteivät kaikki pågenit mahtuneet mukaan
- reppu mahtuukin kiinni. Niin että kaikki tarvittava on sisäpuolella
- kauppahenkilökunnan jäsen tuo takahuoneesta täydellisen suorakulmion muotoisen pahvin
- nuttura osoittautuu oivalliseksi kampausvalinnaksi avoauton kyytiin, jossa tarjoillaan yllättävän syvällisiä mutta lohdullisia keskusteluita ja auringon löysistyttämiä lakuja
- kävelee Kiikan halki aurinkoisena päivänä juoden ilmaista, tosin melko lämpöistä kokista tuhansien heinäsirkkojen säestämänä
- ylittää Kokemäenjoen, vesi on juuri oikean sinistä ja liplattaa asiaankuuluvasti, puut huojuvat vihreinä vähäisessä tuulenvireessä ja tulee olo, että tästä pitäisi nyt tulla mieleen jotain, tästä joesta, mutta ei tule ja se on aivan ookoo
- pölyä keuhkoissa ja soraa silmissä huomaa yhden auton sittenkin pysähtyneen
- saa kyydin perille. "Missä on perille?" Kaasukoipi kysyi tänään. Kysymys on mitä mainioin ja aiheellisin
- tietää ja näkee toisen lukevan viestin, joka saa hymyilemään juuri niin kuin hymyilit
- tietää toisen odottavan vähintään yhtä paljon kuin itsekin
- kaikkialta ympäriltä kuuluu viulu, huilu, laulu, harmonikka, ihmisten (ja musiikin) välinen rakkaus sekä monin tavoin kesä, jota ei taaskaan voinut ennalta aavistaa.

Tervetuloa Kaustiselle, he sanoivat.
(kooste tapahtumista tullee joskus tulevaisuudessa, kunhan saan voimani reissulta ja flunssalta takaisin ja vielä viimeisen musiikkireissun tehtyä)


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kesäkuu meni loppua kohden

Kesäkuun viimeinen. Uskomatonta.

Tämän kuukauden aikana luulin lukevani tusina kirjaa, viimeisteleväni vähintään tiu tekstiä, kirjoittavani jotain uuttakin, vaikkapa pari blogitekstiä valmiiksi, ettei sitten taas tarvitse hävetä kerran kuukaudessa -postaustahtia, käveleväni öisessä metsässä ja ihmetteleväni yökyöpelilintuja. Mutta ei se mennyt sitten ihan niin.

Näiden sijaan olen
- raivannut kahden vuoden ikäisen paperikasan, joka on valloittanut lipastoni päällistasoa koko vuoden ajan mitä tässä huoneessa olen asunut. Sitä ennen se komisti H-talon huoneeni ikkunalautaa. Nyt siitä on vain parhaat palat jäljellä.
- suorittanut muitakin taloudenhoidollisia asioita, jotka mystisesti lukuvuoden aikana ovat jääneet tekemättä. Olen lopullisesti ja pääasiassa laiskuuttani siirtynyt täysin kotikasvissyöjäksi ja vihdoin valmistanut soijarouheesta syömäkelpoista apetta. Käsittämätöntä kehitystä ja onnistumista.
- ollut mukana valmistamassa liian löysää ja lättänää leipää. Maku oli kyllä ihan mainio.
- nauttinut pannaria saksofonin säveliä kuunnellessa. Kortepohja <3
- vaihteeksi jodlannut ja syönyt mustikkapiirakkaa pörssiläisen kanssa.
- vaihtanut tilaukseni kahdesta kaakaosta yhteen pieneen jaffaan. Niin ne ihmiset jatkavat näennäisesti samaa rataa suurten elämänmullistusten jälkeen, vaikka oikeasti erkanevat toisistaan.
- mennyt vahingossa minulle paljastuneeseen Lounaispuiston iltakonserttiin, jossa yllättävän runsaslukuinen yleisö sai todistaa muun muassa Club for Fiven äärimmäisen ainutlaatuista työskentelyä. Miten voi ihmisistä lähteä niin uskomattomia ääniä! Rakastuin yhä palavammin.
- laulanut itsekin stemmoja pahis-Paulin kanssa, joka asuu vastakkaisessa talossa, päätti pitää eräänä iltana parvekekonsertin ja on edelleen tiedoton kauniista yhteislaulusessiostamme. Hyvältä kyllä kuulostimme.
- oppinut paljon pilvistä.
- oppinut, että Kesä todella pelkää lokkeja. Ja rakastaa laitureita.
- viihtynyt saunassa yli 60 asteessa yli tunnin. Kaikkea sitä tapahtuukin.
- viettänyt sangen onnistuneen juhannuksen. On hyvä muistaa, että tärkeintä ei ole sää vaan sä.
- yhdistänyt liian myöhään, että kahdessa eri keskustelussa puhuttiinkin samasta ihmisestä. Kuvaukset vain olivat niin kovin erilaiset.
- selvinnyt sekä Telian Villestä että Elisan Esasta. Luvassa on nousujohteinen lasku.
- hankkinut vihdoin joitakin elämistä helpottavia tarve-esineitä, kuten vaikkapa henkareita. Pyykkitelinettä odotellessa..
- ilmoittautunut seuraavaksikin vuodeksi. Että täälläpä sitä ollaan ja pysytään.
- lukenut kaksi kirjaa. KAKSI. Häpeällistä.
- toisaalta lukenut aurinkoisena päivänä puun runkoon nojaten kuin missäkin Jane Austenin romaanissa. Ja toisena hetkenä hitusen lahonnella laiturilla, joka keinuu ajoittain rauhoittavasti aaltojen tahtiin. Kai laatu määrän korvaa.
- pelannut samaisen laiturin nokassa Scrabblea, kunnes karhu keskeytti sanankeksimiskilvan.
- kirjoittanut jokusen uuden ja jokusen vanhan. Ei siis täyttä lahnailua.
- kuunnellut jonkin verran uutta ja vanhaa musiikkia, mutten todellakaan tarpeeksi. Pienimuotoisia ihmiskokeitakin tässä muuten on suunniteltu Tohtori Orffin kanssa (eiköhän niistä ole raporttia sitten jossain vaiheessa tulossa).
- saanut, täysin vahingossa mutta äärimmäisen onnellisesti ja puhtaasti iloiten, työpaikan musiikkijuhlilta. 
- pakannut jokusen hyllymetrillisen (ääni)kirjoja. Ja syönyt potentiaalisesti maailman top3-listaan lukeutuvaa pitsaa.
- visiteerannut Persikkaposken kanssa Tidningsöllä, jossa pariinkin otteeseen jälleen muistuteltiin, että aina kannattaa ensin luovuttaa.
- tervehtinyt hississä itsepäisesti ja varmasti ketuttavan energisesti jöröjä suomalaisia, jotka eivät katso silmiin, tervehdi tai luoja paratkoon hymyile. Kyllä on joku roti maailmassa säilyttävä!
- tutustunut grilli-illassa naapureihini. Miten tässä voi pitää etäisyytensä ja vain stalkata ihmisiä, kun tuntee puolet parvekkeilla pyörähtävistä asukeista!
- tutustunut uuteen perheenjäseneen, Köpiin, joka riemastuttaa olemassaolollaan ja nopealla kasvuvauhdillaan.
- saanut basilikani pysymään keskuudessamme. Hän koki jo pienoisen välikuoleman tikotiko-reissuni aikana, mutta aloin välittömän elvyttämisen ja juttelin sille syvällisiä vartin päivässä viikon ajan. Maustekasvi paljastui selviytyjäksi; hän nousi kuolleista ja osoittaa tällä hetkellä mitä virkeintä elämistä. Koemme vielä monet tomaatti-mozzarella-basilika-salaatit!
- nukkunut, paljon ja eristi kuin ennen, ja herännyt hitaisiin aamuihin, jotka ovat olleet jo oikeastaan iltapäiviä, mutta ei se aina ole niin tarkkaa.
- ollut iloinen, vähemmän pirteä (aamuisin) mutta silti energinen, riemastunut, naurava ja onnellinen. Ihan hyvä kombo, sanoisin.

Vaikkei mitään varsinaisia urotekoja ensimmäisenä kesäkuukautena nyt ole tullutkaan oikein tehtyä, on meno muuten ollut äärimmäisen rentoa ja rauhoittavaa. Tai ehkä palauttavaa olisi oikea sana. Jatkettakoon sitä myös heinäkuussa.
Paitsi että.
Siellä odottavat ainakin Ruisrock, Kaustinen ja Korsholma. Muutama sata liftauskilometriä. Sekä toivottavasti makoisa sää, energinen meininki sekä uudet, vuorotellen ääneen kerrottavat seikkailutilannetarinat Persikkaposken kanssa. Vaan kylläpä nekin mennevät aidosta lomailusta.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kylässä Sodan vuonna 2017

Koska viimeaikaisessa elämässäni ei ole tapahtunut mitään raportoinnin aiheeksi kelpaavaa, on aina varma veto siirtää utuinen katse menneisyyteen. Vuosi sitten Sodankylän elokuvajuhlat olivat loppusuoralla ja viimeiseksi katsomamme elokuva Armoton maakin jo varmaankin loppunut. Jotta ei aivan unohtuisi, on aika siis paketoida viime vuoden Sodiksen filmifestareiden anti. Kävimme liftausreissun periaattelliseksi huipennukseksi katsomassa yhteensä 12 leffaa, jotka luonnollisesti myös arvostelimme myöhemmin (mutta emme näin myöhään, tässä lopullisessa tuottamisprosessissa on kestänyt taas aivan hävyttömän pitkä aika...). Muutama arvostelu on tällä hetkellä hyvään piiloon talletettu, mutta ehkäpä löydän ne joskus ja lista on mahdollista täydentää. Vai kirjoitimmeko koskaan edes näitä kaikkia?

Tässä se silti on, vuoden 2017 Sodiksen kattauksemme (suluissa on mainittu nauttimisaika, josta lukijan ei tarvitse välittää tai ottaa mallia ellei erikseen halua).

Tom of Finland (ke 20.15)
- nahkainen, täyteläinen punaviini
- pirskahteleva
- nosteinen
- viipyilevä jälkimaku
- makuun ei tylsisty; varma valinta

Train to Busan (to 01.00)
- kirpeä mutta siirappisia vivahteita sisältävä valkoviini
- maku hyvin hallitseva
- suositellaan nautittavaksi puolenyön jälkeen

Hyvää yötä, majesteetti (12.30)
- toisinaan kupliva
- makea
- kaipaa alkuun pientä makustelua
- hienostunut, aistikas

Hymyilevä mies (pe 15.30)
- puolikuiva valkoviini
- omenainen, luumuinen
- intensiivinen maku
- myös hieman tamminen

Columbus (20.00)
- aika nähty; aleviini
- valju, loppujen lopuksi melko mauton
- mikään maku ei nouse esille

Salaisuuteni kukka (22.30)
- punaviini
- runsas mutta hajanainen maku
- hieman savuinen

Rauni Reposaarelainen (la 3.30)
- erikoinen sekoitus jopa ristiriitaisia lajikkeita
- kokeileva, uusi tulokas
- tanniininen

¡Ay, Carmela! (12.45)
- kupliva
- hivenen pisteliäs
- oikein nautittuna voimakas jälkimaku

Näiden lisäksi kulutimme tuotteet A man of integrity (18.30), Jos rakastat (23.00) (jonka katsomiselämyksessä ristiriitautuivat hämmennys suomalaisen perusluonteen eli hiljaisuuden ja jurouden hetkellisestä unohtamisesta sekä toisaalta varsin perisuomalainen rakkaus karaokea ja oikeat kappaleet sisältävää yhteislaulantaa kohtaan), Elisa ⎼ elämäni (su 14.45) sekä jo mainitun Armoton maa (19.30)-elokuvan. Paketti oli melko runsas ja monipuolinen, ja siitä jäi paljon pureskeltavaa ja pohdittavaa. Jälkikäteen viisastuneina voimme painottaa erityisesti maun ja nauttimisajankohdan suhdetta. Sekä oikean seuran tärkeyttä, tietenkin.